Kalenteri

Missä ihmeen välissä kuukausi vaihtui? Nyt huomaa kuinka joulutunnelma on todellakin sidottu kylmyyteen ja pimeyteen, täällä joululaulut raikuvat ja joulukrääsää on myyty syyskuusta asti mutta tunnelma ei ole päässyt perille asti ainakaan minun kohdalla.

Selvittelen hieman tulevaa. 15.12 tai 16.12 muutan uuteen kotiin. Tavaramääräni on varmaan kaksinkertaistunut tänä aikana mutta lohduttaudun ajatuksella että olen hyvin anteliaalla tuulella sitten toukokuussa. Nyt jos siis ajattelette lähettävänne tännepäin jotain suosittelen käyttämään jo uutta osoitetta:

11 poniente 1707 int. B Col. Santiago, CP 72560 Puebla, Pue., Mexico, North America

Paluulentoni on vihdoin varattu ja varmistettu. Lähden täältä 31.7, Suomessa olen perillä 1.8 klo 23. Välilasku Lontoossa, odotusta 4h. Ehdin siinä ajassa varata jo paluulennon takaisin Meksikoon tarpeen vaatiessa.

Viimeinen kokeeni on ensi tiistaina. Sitten koittaa vapaus. Lopputentit ja lopputyöt ovat olleet viimeisten viikkojen sanat, yleinen stressitaso on ollut tavallista korkeampi ja monet ovat sitkeästi pysytelleet neljän seinän sisällä opiskellen.

Perjantaina yliopisto järjestää despedidan ja posadan. Despedida on jäähyväinen, osa vaihtareista lähtee jo lauantaina, suurin osa silloin kun minä muutan. Posada on tapahtuma joka perinteisesti järjestetään yhdeksänä joulua edeltävänä päivänä, nyt poikkeuksellisesti meitä varten aikaisemmin. Juhlinta sisältää ruokaa, piñatan, yhdessäoloa. Olo on lievästi sanottuna outo. Ei siksi että vaihtarit lähtevät koteihinsa, he eivät ole niin läheisiä olleet. Outo on oloni koska tuntuu kuin kaikki loppuisi vaikkei niin olekkaan. Suurimpana aiheuttajana tähän on varmasti se että viimeisen vuosikurssin oikislaisista suurin osa lähtee pois Pueblasta. Ryhmänä he ovat olleet minulle hyviä, tunnen olevani yksi heistä.

Lauantaina 13.12 osallistun Victorin seuralaisena hänen siskonsa häihin jotka hänen kertomansa mukaan ovat melko kiitettävän kokoiset. Seremonia alkaa klo 12 päivällä, siitä eteenpäin tiedossa syömista, juomista ja tanssimista. Samaisena iltana luikahdan kyydittynä johonkin pikkukylään missä "kommunikaatio"-opinnot lopettaneet eli kandeiksi valmistuneet viettävät graduacion-juhlaansa. Juhla on melko muodollinen, valmistuvilla on pitkä hame, tiedossa jumalanpalvelus, ruokaa ja tanssia. Sitten jos patteri vielä pitää jatkan pikkutunneilla oikislaisten vastaavaan tapahtumaan, suunnitelmissa ainakin on osallistua osaa jolloin vanhemmat ovat jo kotimatkalla mutta valmistuneet vasta aloittavat juhlintasa. Yhdellä pynttäyksellä siis useampi kohde. Hameen kun vielä löytäisin ilman hermoromahdusta olisi kaikki hyvin (täällä kokohamemuoti on hieman liian paljastava, hieman liian hempseä minun makuun, jatkan etsintöjä).

Maanantaina kävin Volkswagenin tehtaalla tutustumassa. Tämä oli yksi mielenkiintoisimmista asioista mitä olen hetkeen tehnyt. Näimme lähes kaiken muun paitsi maalaamon. Olin oikein innoissani kun pikkubusseissa huristelimme tuotantolinjojen ohi. Pueblan tehdas tuottaa 1800 autoa päivässä, esim. uusi Jetta valmistuu joka 1 min 20 sek.

Lähestyvän joululoman tulen viettämään Yucatanilla. Muutama ystäväni viettää "peri-meksikolaisen" joulunsa (haistakaa sarkasmi) Cancunissa ja yksi lähtee Playa del Carmenille töihin. Lisäksi yksi ystävän ystävä asuu Tulumissa joten häntä menen moikkaamaan. Tarkoituksena on siis niitten viikkojen aikana koluta Yucatanin niemimaa kaupunkeineen ja pyramideineen. Ilmeisesti lennän ylihintaisella lennolla Cancuniin josta palaan bussilla Pueblaan, vielä on avoinna tapahtuuko se Chiapasin vai Oaxacan kautta, joka tapauksessa luulen että itsenäinen reppureissaaja ottaa jälleen vallan.

Viettäkää rauhallista joulunalusaikaa. Tehkää lumiukkoja, käykää hautausmaalla pimeällä, käykää avantouimassa. Miltä teistä tuntuukaan.