Viime viikonloppuna juhlittiin perinteiseen tapaan ympäri maailmaa paaston aloittamisjuhlaa, karnevaaleja. Tunnetuimmat järjestetään Amerikan mantereella, juhlaa perinteisesti vietetään katolisissa maissa. Kaikki olemme kuulleet Rio de Janeiron karnevaaleista Brasiliassa ja Mardi Grasta USAssa. Kolmannella sijalla tulee sitten Meksikon oma versio, carnaval de Veracruz.
Karnevaali järjestettiin Puerto de Veracruzissa, paikassa jonne Hernan Cortes saapui valloittamaan villiä mannerta. Puerto on edelleen hyvin aktiivinen, mm. Volkswagenin Eurooppaan menevät autot lähtevät sieltä. Paikka on hyvin kaunis ja rantarikas mutta myös valitettavan saastunut.
Yliopisto järjesti meille vaihtareille reissun karnevaaleihin. Koska Veracruzissa yöpyminen on lähes mahdottoman lisäksi hyvin kallista (varaukset tehdään vuotta aikasemmin), yövyimme Costa Esmeraldassa jonne saavuimme lauantaina aamulla. Sää ei kuitenkaan ollut puolellamme ja rannalla grillaantumisen sijasta lähdimme katsastamaan lähellä olevat El Tajínin rauniot (eikö ole hassua että paremman puutteessa mennään katsomaan korvaamattomia jäänteitä menneistä sivilisaatiosta).
Sunnuntaina lähdimme "aikaisin" kohti Puertoa joka oli 1,5h päässä. Suunniteltu lähtöaika oli aluksi klo 7, sitten illan aikana se siirtyi "viimeistä puoli 8". Lähdimme 8.15. Ensimmäinen paraati oli ajoitettu lähteväksi klo 10, pitäisi ehtiä. Hyvä muuten mutta olimme perillä vasta 11 aikoihin vain kuullaksemme että paraati oltiin peruutettu. Sää oli siis melko ankea, hameeni ja hemepeeni lepäsivät laukussani.
Sää parantui hieman ja klo 6 paraati luvattiin järjestettäväksi. Siihen asti tapoimme aikaa kävellen paraatialueella minne ihmisiä kokoontui. Hieman tunnelma kuin Pori Jazzien pääkadulla, ihmisiä päättömästi seilaillen päästä toiseen, juoden, syöden ja täällä vielä korostetusti tanssien. Juominen vaan siellä oli jo kestävyyslaji, olutta myytiin litran mukeissa ja karnevaalierikoisuutena myytiin 2l olutpulloja.
Karnevaaliparaati itsessään muistutti ehkä jopa enemmän penkkareita kuin sitä mielikuvaa mitä minulla on Riosta. Puolialastomia naisia ei ollut NIIN paljoa, sen sijaan iloisia ja huutavia (ja humalaisia) karkkia heittäviä ihmisiä oli autojen päällä ja kadulla tanssien. Aluksi katselimme paraatia penkeiltä mitkä vuorasivat käytävää (paikkamaksua perittiin reilu 2€). Lopulta laskeuduimme alas tunnelman keskelle tanssimaan.
Meille kaikki meni hyvin. Surullisen-kuuluisan-huvittavaksi tämän reissun teki Tyler jonka mainitsinkin jo edellisessä tekstissäni. Hänen ei alun perin pitänyt tulla mukaan. Huonetoverini Erin sai keskiviikkona kuulla että hänen täytyy keskiviikkoon mennessä jättää iso työ kotiyliopistolleen joten hän ei voinutkaan lähteä ja sai suostuteltua Tylerin lähtemään puolella hinnalla mukaan. Tyler juo kiitettävästi ja usein, ei poikkeusta tälläkään kertaa. Sunnuntaina hän alkoi jo aamulla parantelemaan lauantain jättämään krapulaa mikä jatkui sitten pitkin päivää, päättyen siihen että paraatia seuratassamme häntä sai aina silloi tällöin olla auttamassa takaisin ylös.
Noh, eräänä hetkenä hän päätti lähteä vessaa mutta oli meidän päättelyidemme mukaan harhautunut karnevaalialueen ulkopuolelle. Kun hän horjuen oli kävellyt vessaa etsien oli poliisipaku pysähtynyt hänen viereensä ja halunnut heittää hänet sisään. Hänen kieltäydyttyään hänet työnnettiin autoa vasten, jalat levälleen ja ruumistutkinta. Poliisit löysivät rahat hänen taskustaan, ottivat ne ja lähtivät. Rahaa oli lähes 1000 pesoa, n. 55€ mikä on iso raha täällä.
Tyler palasi takaisin luoksemme yleisen huonotuulisena mikä korostui vielä hänen laskevasta humalatilastaan. Seuraavasta käännöksestä en tiedä missä vaiheessa se tapahtui. Tyler oli seuraamassa paraatia kun hän huomasi että joku poika on varastamassa hänen kameraansa. Hän alkoi taistelemaan vastaan jolloin tämän pojan kaverit alkoivat hakkaamaan häntä takaapäin. Lopulta he saivat Tylerin ilmeisesti kampattua siten että hän kaatui naamallensa asfalttiin ja pojat karkasivat kameran kanssa.
Nyt Tyler on siis rahaton, kameraton ja elää ruokakuponkien varassa joita saamme yliopistolta jotka käyvät supermarketeissa. Hänen naamansa on vinhaa katseltavaa ruhjeineen kaikkineen. Hänen pettämätön huumorintajunsa kylläkin kukkii edelleen. Kun maanantai aamuyöstä kävelimme yhdessä kotiin hän hymähti: I got robbed by the police, some punk stole my camera and his friends beat me up. It was a good trip!
Kohtalo on hassu asia jos siihen haluaa uskoa.
tiistai 24. helmikuuta 2009
maanantai 16. helmikuuta 2009
Tunteiden maailmanpyörä
Ihmissuhteiden seuraaminen joko ulkopuolisena tai itse osallisena on aina harvinaisen innostavaa. Viihdeteollisuus kylpee rakkauden ylä- ja alamäissä, jotka saavat kangistuneenkin sydämen lentämään. Me suomalaisina vetäydymme monesti näistä tilanteista mutta täällä ihmiset tuntevat jotain suurta.
Mummun pelkojen vastaisesti prinssini ei ole tullut aasin selässä ja sombrero päässä vielä vastaan. Nyt kun loppu jo siintää taivaanrannassa en usko että tilanteeseen tulee mainittavan arvoista muutosta. Vaikka ilot ja surut, hyvässä ja huonossa, on tärkeä kokea itse yksinkertaisesti henkisen hyvinvoinninkin kannalta, odottavat omat aaltoni minua tulevaisuudessa. Niitä odotellessa seurailen mielenkiinnolla mitä ympäristössä tapahtuu.
Vaikuttaa että seurustelusuhteeseen lähteminen on täällä hieman helpompaa. Harvalla ihmisellä on takanaan pitempi suhde mutta vastaavasti monta lyhyempää on matkan varrelle kertynyt. Jos tämä pätee naisen kohdalla saa hän varsin äkkiä siihen viittaavan lisänimen. Pariskunnat ovat yhdessä hyvin tiiviisti. Tunnit tai ainakin välitunnit, ruokailut, kaveri-illat sun muut vietetään yhdessä kädestä pitäen ja muiden edessä halaillen, vaikka olisikin cooli poika kaveriensa edessä.
Suudelmia jaellaa melko anteliaasti. Luonnollisesti tämäkin henkilöstä riippuen mutta moni jättää ne omaan arvoonsa, varsinkin jos kuningas alkoholi on ollut osallisena. Pariskunnat eivät siis yleisöstä piittaa, julkiset hellyydenosoituksen ovat arkipäivää. Valitettavan useasti olen kuitenkin joutunut todistamaan myös julkisia hellyydenosoituksia tapahtuvan muun kuin seurustelukumppanin kanssa. Näin viimeksi ystävänpäivänä erään ystäväni toimesta joka on kertakaikkiaan hyvä miehenalku, kunnollinen ihminen. En tiedä mitä suhteelle tapahtui mutta luottamukseni uskolisuuteen teki jälleen mahalaskun. Vain ajan kysymys milloin se tapahtuu uudestaan.
Meksikolaiset tuntevat monet vahvasti. Rakastumisia tapahtuu joka hetki. Yllättävän monta kertaa olen menestyksekkäästi ollut tutustuttajan osassa. Tällä hetkellä mielenkiintoisimpiin suhteisiin olen tutustunut vasta jälkikäteen. Tuoreimpina uutisina tuli tieto että kolme yhdysvaltalaista tyttöä jotka asuvat täällä kanssani olivat kaikki kuukauden sisällä löytäneet poikaystävät. Yksi sitkeästi kieltäytyy kutsumasta koripalloilija"ystäväänsä" poikaystäväksi koska "hän ei halua poikaystävää", tosin he viettävät joka hetken yhdessä tavalla joka muistuttaa pelkkää ystävyyttä ainoastaan jossain toisessa ulottuvuudessa.
Nämä kaksi muuta ihastuivat kahteen kaverukseen jotka ovat kyllä melko miellyttäviä. Nyt tosin poikaystäviä ei ole näkynyt muutamaan päivään ja koripalloilijat ovat oleet melko kiinnostuneen oloisia ilman tyttöjen suurta vastarintaansa joten ottaa sitten siitä selvän.
Täällä oloni aikana täällä on ollut yhteensä vaihdossa 7 poikaa yhdysvalloista. Heistä 3 on kuulunut seksualivähemmistöön. Viimeisin uutuus Clarence on seinänaapurini. Hän on pitkässä parisuhteessa ja odottaa kuin kuuta nousevaa poikaystäväänsä Jeffiä joka tulee tänne 6 päivän päästä. He puhuvat joka päivä ja pitkään Skypessä. Ystävänpäiväksi Jeff lähetti Clarencille ison ja kauniin kukka-asetelman. Heistä hehkuu suuri välinpitäminen ja keskeinen kunnioitus mitä moni kadehtisi. Ja kuka uskaltaa määrätä rakkaudelle rajoja?
Viime kaudesta lähtien täällä ollut yhdysvaltalainen Tyler on myös pitkässä parisuhteessa. Hän on ehkä ainut henkilö maailmassa jonka uskollisuutta en hetkeksikään epäröisi. Hän puhuu tyttöystävästää niin rakastavaan, kunnioittavaan ja kaipaavaan sävyyn että siitä kirjoittaisi runoja. Nyt tyttöystävällä ilmeisesti on vaikea aika menossa työn kanssa ja se heijastuu vakavasti heidän suhteeseensa, eikä hän ilmeisesti edes yritä parantaa asiaa mitenkään. Lisäksi Tyler epäilee hänen uskollisuuttaan. En tiedä mikä minut tässä tekee eniten surulliseksi. Se että ilmeisesti toimiva parisuhde mahdollisesti kokee viimeisiä kolauksiaan vai se että tyttöystävä ei ymmärrä tai arvosta millaisen aarteen hän on löytänyt. Tyler on henkilö jota kunnioitan suuresti. Hänen rakkautensa on kaunis ja aito. Niin aito että jos hän ei saa vastarakkautta, hän ei halua kahlita toista vaikka se kipeää tekeekin.
Nämä mietteet syntyivät täällä erittäin hyvin läpi lyöneen ystävänpäivän innoittamina. Koko viikon ihmiset ostivat ilmapalloja, pehmoleluja, karkkeja, pieniä patsaita, kaikkea mikä kaksi päivää myöhemmin täyttää kaatopaikat. Tuntuu lähinnä kornilta nähdä rakkaudentunnustuksia ilmapallossa tai uskoa "Te amo" lausahdukseen lahjojenvaihdon jälkeen. Ehkä suurta näytelmää loppujen lopuksi kaikki. Onko se aitoa mitä kukaan tuntee? Toisaalta, onko sillä väliä?
Mummun pelkojen vastaisesti prinssini ei ole tullut aasin selässä ja sombrero päässä vielä vastaan. Nyt kun loppu jo siintää taivaanrannassa en usko että tilanteeseen tulee mainittavan arvoista muutosta. Vaikka ilot ja surut, hyvässä ja huonossa, on tärkeä kokea itse yksinkertaisesti henkisen hyvinvoinninkin kannalta, odottavat omat aaltoni minua tulevaisuudessa. Niitä odotellessa seurailen mielenkiinnolla mitä ympäristössä tapahtuu.
Vaikuttaa että seurustelusuhteeseen lähteminen on täällä hieman helpompaa. Harvalla ihmisellä on takanaan pitempi suhde mutta vastaavasti monta lyhyempää on matkan varrelle kertynyt. Jos tämä pätee naisen kohdalla saa hän varsin äkkiä siihen viittaavan lisänimen. Pariskunnat ovat yhdessä hyvin tiiviisti. Tunnit tai ainakin välitunnit, ruokailut, kaveri-illat sun muut vietetään yhdessä kädestä pitäen ja muiden edessä halaillen, vaikka olisikin cooli poika kaveriensa edessä.
Suudelmia jaellaa melko anteliaasti. Luonnollisesti tämäkin henkilöstä riippuen mutta moni jättää ne omaan arvoonsa, varsinkin jos kuningas alkoholi on ollut osallisena. Pariskunnat eivät siis yleisöstä piittaa, julkiset hellyydenosoituksen ovat arkipäivää. Valitettavan useasti olen kuitenkin joutunut todistamaan myös julkisia hellyydenosoituksia tapahtuvan muun kuin seurustelukumppanin kanssa. Näin viimeksi ystävänpäivänä erään ystäväni toimesta joka on kertakaikkiaan hyvä miehenalku, kunnollinen ihminen. En tiedä mitä suhteelle tapahtui mutta luottamukseni uskolisuuteen teki jälleen mahalaskun. Vain ajan kysymys milloin se tapahtuu uudestaan.
Meksikolaiset tuntevat monet vahvasti. Rakastumisia tapahtuu joka hetki. Yllättävän monta kertaa olen menestyksekkäästi ollut tutustuttajan osassa. Tällä hetkellä mielenkiintoisimpiin suhteisiin olen tutustunut vasta jälkikäteen. Tuoreimpina uutisina tuli tieto että kolme yhdysvaltalaista tyttöä jotka asuvat täällä kanssani olivat kaikki kuukauden sisällä löytäneet poikaystävät. Yksi sitkeästi kieltäytyy kutsumasta koripalloilija"ystäväänsä" poikaystäväksi koska "hän ei halua poikaystävää", tosin he viettävät joka hetken yhdessä tavalla joka muistuttaa pelkkää ystävyyttä ainoastaan jossain toisessa ulottuvuudessa.
Nämä kaksi muuta ihastuivat kahteen kaverukseen jotka ovat kyllä melko miellyttäviä. Nyt tosin poikaystäviä ei ole näkynyt muutamaan päivään ja koripalloilijat ovat oleet melko kiinnostuneen oloisia ilman tyttöjen suurta vastarintaansa joten ottaa sitten siitä selvän.
Täällä oloni aikana täällä on ollut yhteensä vaihdossa 7 poikaa yhdysvalloista. Heistä 3 on kuulunut seksualivähemmistöön. Viimeisin uutuus Clarence on seinänaapurini. Hän on pitkässä parisuhteessa ja odottaa kuin kuuta nousevaa poikaystäväänsä Jeffiä joka tulee tänne 6 päivän päästä. He puhuvat joka päivä ja pitkään Skypessä. Ystävänpäiväksi Jeff lähetti Clarencille ison ja kauniin kukka-asetelman. Heistä hehkuu suuri välinpitäminen ja keskeinen kunnioitus mitä moni kadehtisi. Ja kuka uskaltaa määrätä rakkaudelle rajoja?
Viime kaudesta lähtien täällä ollut yhdysvaltalainen Tyler on myös pitkässä parisuhteessa. Hän on ehkä ainut henkilö maailmassa jonka uskollisuutta en hetkeksikään epäröisi. Hän puhuu tyttöystävästää niin rakastavaan, kunnioittavaan ja kaipaavaan sävyyn että siitä kirjoittaisi runoja. Nyt tyttöystävällä ilmeisesti on vaikea aika menossa työn kanssa ja se heijastuu vakavasti heidän suhteeseensa, eikä hän ilmeisesti edes yritä parantaa asiaa mitenkään. Lisäksi Tyler epäilee hänen uskollisuuttaan. En tiedä mikä minut tässä tekee eniten surulliseksi. Se että ilmeisesti toimiva parisuhde mahdollisesti kokee viimeisiä kolauksiaan vai se että tyttöystävä ei ymmärrä tai arvosta millaisen aarteen hän on löytänyt. Tyler on henkilö jota kunnioitan suuresti. Hänen rakkautensa on kaunis ja aito. Niin aito että jos hän ei saa vastarakkautta, hän ei halua kahlita toista vaikka se kipeää tekeekin.
Nämä mietteet syntyivät täällä erittäin hyvin läpi lyöneen ystävänpäivän innoittamina. Koko viikon ihmiset ostivat ilmapalloja, pehmoleluja, karkkeja, pieniä patsaita, kaikkea mikä kaksi päivää myöhemmin täyttää kaatopaikat. Tuntuu lähinnä kornilta nähdä rakkaudentunnustuksia ilmapallossa tai uskoa "Te amo" lausahdukseen lahjojenvaihdon jälkeen. Ehkä suurta näytelmää loppujen lopuksi kaikki. Onko se aitoa mitä kukaan tuntee? Toisaalta, onko sillä väliä?
perjantai 13. helmikuuta 2009
Ristiriitoja
Tervetuloa arki. Taman vuoden aikana olen ollut Pueblassa hieman yli viikon verran (joilloin myos kirjoitin tanne viimeksi). Viimeiset kaksi viikkoa reissasin aitin kanssa kayden Mexico Cityssa, Kuubassa ja Meksikossa kahdessa osavaltiossa ennen Pueblaan saapumista. Tiistaina han palasi Suomeen, saapuen kyllakin perille vasta keskiviikkona illalla.
Koska kuitenkin haluatte kysya niin kommentoin hieman Kuubaa. Oli eittamatta mielenkiintoista nahda valtio joka toimii niin taysin eri pohjalta kuin mihin olen tottunut lansimaisena kapitalismin uhrina. Kokemus oli hieno mutta en voi vaittaa etta haluaisin palata. Ihmisia jotka ovat tasa-arvoisia ja jotka asuvat vapaassa maassa. Hah. Siina missa toisilla on iso talo ja unelma-auto, on ihmisia jotka kulkevat paljasjaloin ja asuvat taloissa kuin Kolme pienta porsasta -sadusta.
Iskulauseita on katujen varsilla. "Kuuban vastaus maailmalle: lisaa vallankumousta". "Tyoskentelemalla palvelet isanmaatasi". "Kiittakaamme vallankumouksen sankareita vapaasta maastamme". Museoissa selitykset olivat melko varitettyja nekin. "Amerikkalaisten vallan aikana kapitalismi toi maahamme paljon huonoja asioita, kuten esim. orjuuden. Vallankumouksen myota nama sairaidet saatiin kuitenkin poistettua ja Kuubasta tuli kukoistava valtio". Kukoistusta toki on mutta se ei ole tavalliselle kuubalaiselle tarkoitettu. Epavirallisten listojen mukaan Fidel Castro on Latinalaisen Amerikana kolmanneksi rikkain mies.
Iskulauseita on katujen varsilla. "Kuuban vastaus maailmalle: lisaa vallankumousta". "Tyoskentelemalla palvelet isanmaatasi". "Kiittakaamme vallankumouksen sankareita vapaasta maastamme". Museoissa selitykset olivat melko varitettyja nekin. "Amerikkalaisten vallan aikana kapitalismi toi maahamme paljon huonoja asioita, kuten esim. orjuuden. Vallankumouksen myota nama sairaidet saatiin kuitenkin poistettua ja Kuubasta tuli kukoistava valtio". Kukoistusta toki on mutta se ei ole tavalliselle kuubalaiselle tarkoitettu. Epavirallisten listojen mukaan Fidel Castro on Latinalaisen Amerikana kolmanneksi rikkain mies.
Samassa kompleksissa kanssamme asuu 10 yliopiston koripallojoukkueen pelaajaa joilla on kotiintuloaika ma-pe klo 20, la klo 2. He saavat asua ja opiskella ilmaiseksi, vastapalveluksena he pelaavat yliopiston maineikkaassa koripallojoukkuessa. Ulko-ovellamme on klo 20-8 vahti joka kirjaa etta kaikki pelaajat ovat kotona. Meihin hanella ei ole valtaa. Han on kuitenkin keskustellut kayttaytymisestamme meidan "asukkijohtajamme" kanssa tehden hanet tietoiseksi etta jollain tapaa onnistumme rikkomaan yhdeksaa yhdestatoista jarjestyssaannosta. Yovieraita ei taalla talossa saa olla joten kerran kun yksi henkilo oli lahtenyt klo 3 aamuyosta omaan kotiinsa katsottuaan elokuvia taalla meilla, tokaisi vartija yovieraskiellosta ja oli kuulemma ollut melko epamiellyttava. Minua han viela tervehtii iloisesti mutta toisaalta en ole viela ehtinyt turmella mainettani naitten paivien aikana hanen silmissaan.
Oletuksena on etta kiitos yovartijan paljastuksiensa maanantaina aamulla meille jarjestettiin huumekoe. Itse olin poissaolevana, minulle jarjestetaan spesiaalisessio ensi maanantaina. Vessassa kaynti sita varten ei kuulemma muistuta vessakayntia ylioppilaskirjoituksissa. Vahtihenkilo tulee vessaan asti mukaan.
Mantelina riisipuurossa tulisi meidan allekirjoittaa uusi vuokrasopimus. Taman sopimuksen mukaan emme saisi enaa jarjestaa "juhlallisia" yhteisoloja, sisaltaen m.m. illalliset joihin osallistuu ulkopuolisia. Tassa vaiheessa mennaan jo hieman pitkalle. Sovittuna on nyt etta kukaan ei allekirjoita mitaan. Jos emme allekirjoita on teoriassa mahdollista etta meidat haadetaan mutta meita on 12 vuokraa maksavaa asukasta joten se on epatodennakoista.
Yleisesti menee kylla edelleen hyvin taalla, epaluottamus vain nyppii ajoittain. Mukava muuten huomata etta muutamat teista ovat liittyneet Facebookiin myoskin. Siella hieman saa myos jonkinlaista kuvaa elamastani vaikkakin se hieman yksipuolisen kuvan antaa ainakin valokuvien suhteen. Kun saan taas pari tenttia plakkariin lisailen ja kommentoin myos lisaa valokuvia osoitteeseen vuosiamerikassa.myphotoalbum.com.
Peace and love.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
