Viime viikonloppuna juhlittiin perinteiseen tapaan ympäri maailmaa paaston aloittamisjuhlaa, karnevaaleja. Tunnetuimmat järjestetään Amerikan mantereella, juhlaa perinteisesti vietetään katolisissa maissa. Kaikki olemme kuulleet Rio de Janeiron karnevaaleista Brasiliassa ja Mardi Grasta USAssa. Kolmannella sijalla tulee sitten Meksikon oma versio, carnaval de Veracruz.
Karnevaali järjestettiin Puerto de Veracruzissa, paikassa jonne Hernan Cortes saapui valloittamaan villiä mannerta. Puerto on edelleen hyvin aktiivinen, mm. Volkswagenin Eurooppaan menevät autot lähtevät sieltä. Paikka on hyvin kaunis ja rantarikas mutta myös valitettavan saastunut.
Yliopisto järjesti meille vaihtareille reissun karnevaaleihin. Koska Veracruzissa yöpyminen on lähes mahdottoman lisäksi hyvin kallista (varaukset tehdään vuotta aikasemmin), yövyimme Costa Esmeraldassa jonne saavuimme lauantaina aamulla. Sää ei kuitenkaan ollut puolellamme ja rannalla grillaantumisen sijasta lähdimme katsastamaan lähellä olevat El Tajínin rauniot (eikö ole hassua että paremman puutteessa mennään katsomaan korvaamattomia jäänteitä menneistä sivilisaatiosta).
Sunnuntaina lähdimme "aikaisin" kohti Puertoa joka oli 1,5h päässä. Suunniteltu lähtöaika oli aluksi klo 7, sitten illan aikana se siirtyi "viimeistä puoli 8". Lähdimme 8.15. Ensimmäinen paraati oli ajoitettu lähteväksi klo 10, pitäisi ehtiä. Hyvä muuten mutta olimme perillä vasta 11 aikoihin vain kuullaksemme että paraati oltiin peruutettu. Sää oli siis melko ankea, hameeni ja hemepeeni lepäsivät laukussani.
Sää parantui hieman ja klo 6 paraati luvattiin järjestettäväksi. Siihen asti tapoimme aikaa kävellen paraatialueella minne ihmisiä kokoontui. Hieman tunnelma kuin Pori Jazzien pääkadulla, ihmisiä päättömästi seilaillen päästä toiseen, juoden, syöden ja täällä vielä korostetusti tanssien. Juominen vaan siellä oli jo kestävyyslaji, olutta myytiin litran mukeissa ja karnevaalierikoisuutena myytiin 2l olutpulloja.
Karnevaaliparaati itsessään muistutti ehkä jopa enemmän penkkareita kuin sitä mielikuvaa mitä minulla on Riosta. Puolialastomia naisia ei ollut NIIN paljoa, sen sijaan iloisia ja huutavia (ja humalaisia) karkkia heittäviä ihmisiä oli autojen päällä ja kadulla tanssien. Aluksi katselimme paraatia penkeiltä mitkä vuorasivat käytävää (paikkamaksua perittiin reilu 2€). Lopulta laskeuduimme alas tunnelman keskelle tanssimaan.
Meille kaikki meni hyvin. Surullisen-kuuluisan-huvittavaksi tämän reissun teki Tyler jonka mainitsinkin jo edellisessä tekstissäni. Hänen ei alun perin pitänyt tulla mukaan. Huonetoverini Erin sai keskiviikkona kuulla että hänen täytyy keskiviikkoon mennessä jättää iso työ kotiyliopistolleen joten hän ei voinutkaan lähteä ja sai suostuteltua Tylerin lähtemään puolella hinnalla mukaan. Tyler juo kiitettävästi ja usein, ei poikkeusta tälläkään kertaa. Sunnuntaina hän alkoi jo aamulla parantelemaan lauantain jättämään krapulaa mikä jatkui sitten pitkin päivää, päättyen siihen että paraatia seuratassamme häntä sai aina silloi tällöin olla auttamassa takaisin ylös.
Noh, eräänä hetkenä hän päätti lähteä vessaa mutta oli meidän päättelyidemme mukaan harhautunut karnevaalialueen ulkopuolelle. Kun hän horjuen oli kävellyt vessaa etsien oli poliisipaku pysähtynyt hänen viereensä ja halunnut heittää hänet sisään. Hänen kieltäydyttyään hänet työnnettiin autoa vasten, jalat levälleen ja ruumistutkinta. Poliisit löysivät rahat hänen taskustaan, ottivat ne ja lähtivät. Rahaa oli lähes 1000 pesoa, n. 55€ mikä on iso raha täällä.
Tyler palasi takaisin luoksemme yleisen huonotuulisena mikä korostui vielä hänen laskevasta humalatilastaan. Seuraavasta käännöksestä en tiedä missä vaiheessa se tapahtui. Tyler oli seuraamassa paraatia kun hän huomasi että joku poika on varastamassa hänen kameraansa. Hän alkoi taistelemaan vastaan jolloin tämän pojan kaverit alkoivat hakkaamaan häntä takaapäin. Lopulta he saivat Tylerin ilmeisesti kampattua siten että hän kaatui naamallensa asfalttiin ja pojat karkasivat kameran kanssa.
Nyt Tyler on siis rahaton, kameraton ja elää ruokakuponkien varassa joita saamme yliopistolta jotka käyvät supermarketeissa. Hänen naamansa on vinhaa katseltavaa ruhjeineen kaikkineen. Hänen pettämätön huumorintajunsa kylläkin kukkii edelleen. Kun maanantai aamuyöstä kävelimme yhdessä kotiin hän hymähti: I got robbed by the police, some punk stole my camera and his friends beat me up. It was a good trip!
Kohtalo on hassu asia jos siihen haluaa uskoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti