Pienet viralliset valintani

Uskomatonta kyllä on lukukausi jo kohta puolivälissä. Vanhemmat henkilöt ovat sanoneet että aika lentää vanhana. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa, en vain ymmärrä miten tekemättömyys johtaa samaan lopputulokseen kuin aktiivisuus. Mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. Kerron teille jo tuttuun tapaan hieman kursseistani jotka työllistävät minua tällä lukukaudella.

Kursseja on viisi, yksi vähemmän kuin viime kaudella. Yliopistolta en ole vielä saanut vahvistusta siitä että saan ne hyväksiluetuiksi mutta opetusarvoltaan ne ovat oikein hyviä joten näillä mennään. Tunteja on virallisesti 17 viikossa mutta työmäärä on huikea - ainakin viime syksyyn verrattuna. Ensimmäisen viikkoni täällä vietin stressaten esitelmän ja jättötöitten parissa, nyt tilanne on hieman rauhoittunut.

Aleman plataforma 2 - Saksa ylempi taso 2, 8-9 ma-pe

Suuresta ahdistuksesta johtuen otin saksan kurssin jota en saa hyväksiluetuksi. Ensimmäinen tunti oli hirveä. Ymmärsin kyllä ja osasin kieliopin mutta en pystynyt puhumaan MITÄÄN. Tämä ei ole liioittelua. Jo itseni esittelyn kävin monta kertaa päässäni läpi ennen suuni avaamista. Ennen tänne lähtöäni olin puolisujuva saksassa joten heikkeneminen on ollut huomattava. Tätä kielellistä katoa (tai paremminkin espanjan ylivaltaa) välttää yrittäen lähdin siis taivahalle.

Kielikurssit ovat yliopiston kalliimpia kursseja. 5h viikossa. Tekstejä ja tehtäviä. Tunneillä yleensä opettaja puhuu eniten. Tehtävät monesti teemme tunnilla. Torstaisin olemme tietokoneluokassa jolloin teemme kielioppiharjoituksia internetissä. Kurssilla meitä on kolme; minä, Paulina joka on viettänyt yhden kesän Saksassa saksaa opiskellen, ja Rosie joka on yliopistolla töissä mutta saa ilmaiseksi osallistua kieliopistukseen. Rosie on n. 60v rouvashenkilö ja vähän tylppä jo terältään. Paulinan kanssa olemme paljon häntä edellä joten opettaja suuntaa suuren osan huomiostaan häneen.

Opettaja on saksalainen Thomas Klaus, täällä jo 16 vuotta asuneena on yllättävänkin päivittynyt Saksan tapahtumista. Hänellä on vähän vatsaa ja oranssi parta. Hän monesti hihittää itsekseen siten että koko ruumis hytkyy. Kurssin parasta antia. Kurssi on korkein tasoltaan täällä mutta paljon minun "normaalia tasoani" alemmalla. Oivaa kertausta siis.

Derecho internacional público - Kansainvälinen julkisoikeus, ma 9-10 ti 9-11

Opettajana Villanueva joka kampaa kaljunsa yli ja on yli-innostunut siitä tosiasiasta että olen Skandinaviasta. Kurssilla jokaisen pitää pitää esitelmä. Esitelmät käsittelevät G8-maita, YK:ta, sodan lakeja, kansainvälistä rahoituskriisiä ym.. Hanna pitää esitelmän Pohjoismaista. Paluu ala-asteelle mutta opettajan silmät loistavat kun kerroin ilmaisesta opetuksesta ja kaikesta ihanasta Pohjoismaissa.

Sen sijaan että pitäytyisimme kansainvälisissä sopimuksissa ja konventioissa, olemme puhuneet hyvin pinnallisesti siitä mitä on kansainvälinen julkisoikeus ja paneutuneet enemmän esitelmiin. Ajateuksena on että kaikki olisivat lukeneet esitelmän etukäteen ja tunnilla sitä kommentoitaisiin. Sen sijaan tunnilla "tutkija" pitää esitelmänsä jonka jälkeen opettaja pitää puolen tunnin monologin johon hän aina saa mahdutettua pistoksen meidän yleissivistystämme kohtaan.

Banca internacional - Kansainvälinen pankki, ti 11-13 to 11-12

Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Yhdysvaltojen rahoitussysteemi... Finanssi"alan" opiskelijoiden viimeisimpiä kursseja. Yllättävän hyvin olen veneessä pysynyt mutta opettaja on myöskin hyvä. Viime tiistaina me kaikki kuitenkin yllätyimme. Olimme saaneet lukutehtävän jonka olimme kyllä lukeneet mutta emme opiskelleet. Opettaja kysyy meiltä mikä on Fannie Mae. Kukaan ei vastaa. Opettaja alkaa suomeksi sanottuna paasaamaan laiskuudestamme, oppimattomuudestamme, kunnioituksen puutteesta jne. Viimeisinä sanoinaan ennen luokkahuoneesta ulos ryntäämistä hän sanoo "Minä eroan.".

Torstaina tunnille tulee opintolinjan johtaja joka keskustelee meidän kanssa. Kurssia ei voi enää jättää kesken koska opiskelijat eivät saisi rahojaan takaisin. Alkukurituksen jälkeen (minä kylläkin saan synninpäästön) lupasimme kaikki pyhästi opiskella enemmän. Tänään odotimme opettajaa kuin kuuta nousevaa mutta hän ei tullut paikalle. Nähtäväksi jää mikä opettaja on tuleva torstaina jolloin kylläkään en ole paikalla koska lähden reissuun Taxcoon ja Cuernavacaan mutta se on toinen tarina.

Estudios de Africa y Medio Oriente - Afrikan ja Lähi-idän tutkimus, ke 13-16

Samainen herra Voigt joka opetti minua kahteen otteeseen viime kaudella on jälleen mestarini. Olemme puhuneet kaupankäynnistä Lähi-idässä, Israelin ja Palestiinan kriisistä, nyt olemme siirtymässä käsittelemään Pohjoisafrikan maita.

Kurssin alussa meitä oli tuttuun tapaan n. 20 mutta koska poikkeuksena tässä kurssissa ei pakollista läsnäoloa ole, ei meitä tunneilla ole 7 enempää. Lisäyksenä että minä olen ainut joka oikeasti kuuntelee, muille messenger ja unikuvat ovat senhetkisessä arvohierarkiassa ylempänä. Minä kuitenkin olen fasinoitunut koska Voigt kertoo paljon omista kokemuksistaan. Ajastaan asianajajana hän on viettänyt yli puolet näitä maita kaluten.

Diplomacia - Diplomasia, ke 17-20

Mielenkiintoinen mutta haastava kurssi. Meillä on kolme eri opettajaa, yksi takana jonka kanssa käytiin lainsäädäntö läpi. Nyt kaluttavana ovat ajankohtaiset diplomaattiset ongelmat, omana projektinani Intia-Pakistan. Ensimmäisessä kokeessamme saimme ottaa mukaan kaikkki muistiinpanot, lait, mitä mieleen tuli mutta vitsinä oli että täytyi analysoida kysymys. Kokeen jälkeen olo oli kuin pahasti alisuoriutuneella. Lopputuloksena arvosana 9 ja hölmistynyt ilme kasvoilla. Mene ja tiedä.

Tälläkin kurssilla meitä on 8, kaikki viimeisen vuoden kansainvälisten suhteiden opiskelijoita, tulevia diplomaatteja. Toisin kuin Suomessa, rahalla ja vähällä työllä pääset siis suoraan diplomaattiuraan kiinni. Ei pyydetä osaamaan neljää kieltä sujuvasti eikä omaamaan hyvää yleissivistystä. Jos sinulla on rahaa ja kontakteja, on maailma avoinna.

Tämän yleissivistävän pläjäyksen lisäksi käyn kahdella tanssikurssilla. Bailes norteños on kurssi jossa opimme Pohjoismeksikon perinteisiä tansseja. Meitä on 4-5 paria. Opettaja on mayan perikuva, kasvoiltaan ja pituudeltaan, olettaisin että 150cm ei ole kaukana totuudesta. Mutta hän on suoranainen ilo silmälle - tai ainakin minun. Hänen katseensa on lämmin ja naurava ja hänen elämänilonsa silmiinpistävä.

Toinen tanssikurssi on jälleen latinotanssien alkeet koska jatkoryhmä ei syysta ja toisesta ollut mahdollinen minulle. Välillä kohdalleni sattuu sosiaalipalvelustaan suorittava poika joka osaa tanssia mutta yleensä tunnit menevät rytmi- ja liiketajun omaamattomia vasenjalkaisia opettaessa. Tilannetta ei helpota se että opettajalla jokin painaa taustalla, hän lähinnä räyskii ja syyttää meitä jos emme osaa jotain. Hän ei katsele tanssivia pareja eikä näytä uutta liikettä muutamaa kertaa enempää. Hehkumoin sitten taas norteñossa.

20. toukokuuta on viimeinen tenttini. Siihen asti välttelen vastuuta parhaani mukaan.