Tunteiden maailmanpyörä

Ihmissuhteiden seuraaminen joko ulkopuolisena tai itse osallisena on aina harvinaisen innostavaa. Viihdeteollisuus kylpee rakkauden ylä- ja alamäissä, jotka saavat kangistuneenkin sydämen lentämään. Me suomalaisina vetäydymme monesti näistä tilanteista mutta täällä ihmiset tuntevat jotain suurta.

Mummun pelkojen vastaisesti prinssini ei ole tullut aasin selässä ja sombrero päässä vielä vastaan. Nyt kun loppu jo siintää taivaanrannassa en usko että tilanteeseen tulee mainittavan arvoista muutosta. Vaikka ilot ja surut, hyvässä ja huonossa, on tärkeä kokea itse yksinkertaisesti henkisen hyvinvoinninkin kannalta, odottavat omat aaltoni minua tulevaisuudessa. Niitä odotellessa seurailen mielenkiinnolla mitä ympäristössä tapahtuu.

Vaikuttaa että seurustelusuhteeseen lähteminen on täällä hieman helpompaa. Harvalla ihmisellä on takanaan pitempi suhde mutta vastaavasti monta lyhyempää on matkan varrelle kertynyt. Jos tämä pätee naisen kohdalla saa hän varsin äkkiä siihen viittaavan lisänimen. Pariskunnat ovat yhdessä hyvin tiiviisti. Tunnit tai ainakin välitunnit, ruokailut, kaveri-illat sun muut vietetään yhdessä kädestä pitäen ja muiden edessä halaillen, vaikka olisikin cooli poika kaveriensa edessä.

Suudelmia jaellaa melko anteliaasti. Luonnollisesti tämäkin henkilöstä riippuen mutta moni jättää ne omaan arvoonsa, varsinkin jos kuningas alkoholi on ollut osallisena. Pariskunnat eivät siis yleisöstä piittaa, julkiset hellyydenosoituksen ovat arkipäivää. Valitettavan useasti olen kuitenkin joutunut todistamaan myös julkisia hellyydenosoituksia tapahtuvan muun kuin seurustelukumppanin kanssa. Näin viimeksi ystävänpäivänä erään ystäväni toimesta joka on kertakaikkiaan hyvä miehenalku, kunnollinen ihminen. En tiedä mitä suhteelle tapahtui mutta luottamukseni uskolisuuteen teki jälleen mahalaskun. Vain ajan kysymys milloin se tapahtuu uudestaan.

Meksikolaiset tuntevat monet vahvasti. Rakastumisia tapahtuu joka hetki. Yllättävän monta kertaa olen menestyksekkäästi ollut tutustuttajan osassa. Tällä hetkellä mielenkiintoisimpiin suhteisiin olen tutustunut vasta jälkikäteen. Tuoreimpina uutisina tuli tieto että kolme yhdysvaltalaista tyttöä jotka asuvat täällä kanssani olivat kaikki kuukauden sisällä löytäneet poikaystävät. Yksi sitkeästi kieltäytyy kutsumasta koripalloilija"ystäväänsä" poikaystäväksi koska "hän ei halua poikaystävää", tosin he viettävät joka hetken yhdessä tavalla joka muistuttaa pelkkää ystävyyttä ainoastaan jossain toisessa ulottuvuudessa.

Nämä kaksi muuta ihastuivat kahteen kaverukseen jotka ovat kyllä melko miellyttäviä. Nyt tosin poikaystäviä ei ole näkynyt muutamaan päivään ja koripalloilijat ovat oleet melko kiinnostuneen oloisia ilman tyttöjen suurta vastarintaansa joten ottaa sitten siitä selvän.

Täällä oloni aikana täällä on ollut yhteensä vaihdossa 7 poikaa yhdysvalloista. Heistä 3 on kuulunut seksualivähemmistöön. Viimeisin uutuus Clarence on seinänaapurini. Hän on pitkässä parisuhteessa ja odottaa kuin kuuta nousevaa poikaystäväänsä Jeffiä joka tulee tänne 6 päivän päästä. He puhuvat joka päivä ja pitkään Skypessä. Ystävänpäiväksi Jeff lähetti Clarencille ison ja kauniin kukka-asetelman. Heistä hehkuu suuri välinpitäminen ja keskeinen kunnioitus mitä moni kadehtisi. Ja kuka uskaltaa määrätä rakkaudelle rajoja?

Viime kaudesta lähtien täällä ollut yhdysvaltalainen Tyler on myös pitkässä parisuhteessa. Hän on ehkä ainut henkilö maailmassa jonka uskollisuutta en hetkeksikään epäröisi. Hän puhuu tyttöystävästää niin rakastavaan, kunnioittavaan ja kaipaavaan sävyyn että siitä kirjoittaisi runoja. Nyt tyttöystävällä ilmeisesti on vaikea aika menossa työn kanssa ja se heijastuu vakavasti heidän suhteeseensa, eikä hän ilmeisesti edes yritä parantaa asiaa mitenkään. Lisäksi Tyler epäilee hänen uskollisuuttaan. En tiedä mikä minut tässä tekee eniten surulliseksi. Se että ilmeisesti toimiva parisuhde mahdollisesti kokee viimeisiä kolauksiaan vai se että tyttöystävä ei ymmärrä tai arvosta millaisen aarteen hän on löytänyt. Tyler on henkilö jota kunnioitan suuresti. Hänen rakkautensa on kaunis ja aito. Niin aito että jos hän ei saa vastarakkautta, hän ei halua kahlita toista vaikka se kipeää tekeekin.

Nämä mietteet syntyivät täällä erittäin hyvin läpi lyöneen ystävänpäivän innoittamina. Koko viikon ihmiset ostivat ilmapalloja, pehmoleluja, karkkeja, pieniä patsaita, kaikkea mikä kaksi päivää myöhemmin täyttää kaatopaikat. Tuntuu lähinnä kornilta nähdä rakkaudentunnustuksia ilmapallossa tai uskoa "Te amo" lausahdukseen lahjojenvaihdon jälkeen. Ehkä suurta näytelmää loppujen lopuksi kaikki. Onko se aitoa mitä kukaan tuntee? Toisaalta, onko sillä väliä?