Arki laskeutui jälleen ylleni kun vietin viime viikonlopun pitkästä aikaa jälleen Pueblassa. Huvittavaa on että ennen olemme päivitelleet kuinka Suomessa vaihto-oppilaat reissaavat, itse olen kyllä monta kertaa pahempi. Toisin sanoen suoranaista luppoaikaa minulla ei juurikaan ole, viikot käytän ystäviini ja viikonloput tähän asti reissaamiseen. Nyt hieman rauha maassa muutaman viikon ajan. Toisin sanoen elän siis satua, tämä ei ole tavallista elämää.
Pääsiäisviikoksi lennän Kolumbiaan Boijea ilahduttamaan. Acapulcosta löysin myös erään naispuolisen henkilön joka asuu Sveitsissä mutta on Kolumbiasta kotoisin ja viettää siellä nyt tulevan kuukauden. Tapaan siis heidät molemmat siellä.
Vaarana on että tälläisen elämisen vapauden koettuani miellyn liikaa kyseiseen elämäntapaan. Olen esim. matkailun suhteen kehittynyt sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Positiivista on se että enää minua ei jännitä yksin mennä paikkaan mistä en tiedä mitään, missä en tunne ketään ja missä miulla ei vielä ole yösijaa. Asiat ovat aina hoituneet hyvin.
Huonona puolena tässä on se että kun matkailee tarpeeksi yksinään siitä oppii nauttimaan kun pääsee alkuahdistuksen yli. Se stereotypia että kaikki matkaavat vähintään pariskunnissa ja että matkasta nauttii parhaiten toisen kanssa ei välttämättä ole totta jos saa ne ajatukset pois päästään.
Viimeiset reissuni ovat menneet paremmin kuin hyvin. Hostellit ovat nuorten reppureissaajien mekkoja. Taxcossa löysin jo bussista yhden ranskalaisen tytön jonka kanssa päädyimme jakamaan huoneen ja monta jännittävää hetkeä yhdessä. Acapulcossa lähdin eräänä iltana yksin ulos (tämä minua edelleen tökkii vaikka muutaman kerran sen tehneenä voin todeta että illasta yleensä aina tulee todella mielenkiintoinen). Siellä eräs porukka löysi minut ja baarin jälkeen lähdimme syömään ja sitten katsomaan auringonnousua rannalle. Hostellissa oli yhteensä 7 yksin matkaavaa nuorta aikuista joten yhdessä tutkimme kaupunkia, rantaa ja yökerhoja. Ilman odotuksia tai lähinnä pelolla että viikonlopusta tulee tylsä on kaikki positiivinen kotiin päin ja näin pienetkin onnistuneet asit tuottavat iloa moninkertaisesti.
Tästä juontaa sitten se ongelma että kun tarpeeksi reissaa itsekseen siihen tottuu ja siitä alkaa nauttimaan ihan liikaa ehkä ollakseen valmis enää tekemään kompromisseja matkatoverin kanssa. Itse jo melko paljon matkustaneena tiedän mitä halua, millaisissa paikoissa haluan syödä ja paljonko haluan levätä. Tuntuu että on melko vaikea löytää ihmistä joka jakaisi kiinnostuksen kohteeni mutta myös energiatasoni matkustaessa.
Joka tapauskessa tämä yksin matkustaminen tuntuu olevan itsenäisten eurooppalaisten naisten juttu. Marja joka on täällä nyt vaihdossa lähti toissaviikonloppuna yksin Oaxacaan. Jonna joka oli täällä vaihdossa muutama vuosi sitten reissasi lähes kaikki reissunsa yksinänsä. Olemme täällä tutustuaksemme ja jos ei ole muita kiinnostuneita, menempä sitten yksinäni.
Tämä tosiasia kuvastaa melko hyvin eroa esim. meksikolaisiin. Täällä ei kenellekkään tulisi mieleenkään lähteä matkustamaan yksin, Euroopassa ehkä mutta täällä ei. Muista ihmisistä ollaan hyvin riippuvaisia ja ystävien laskemiseen eivät riitä pelkät sormet. Myöskin seurustelurintamalla tämä eurooppalainen raivoitsenäisyys tuntuu pelottavan meksikolaisia miehiä, ihan vain siitä syystä että täkäläiset tyttöystävät melko nopeasti keskittävät elämänsä pyörimään kumppaninsa ympärillä. Elämäntehtävä täällä todella on aviopuolison löytäminen.
Matkailusta sosiaalisiin suhteisiin. Hmmm. Näistä molemmista aiheista voisi kirjoittaa kirjoja. Sillä välin kun kirjailijanurani odottaa avautumistaan, tyydyn blogikirjoituksiin. Jos teille muuten tulee mieleen jotain mitä toivoisitte minun kommentoivan täällä nyt kun vielä olen täällä niin pistäkää viestiä tai kommenttia olkaa kiltit!
tiistai 24. maaliskuuta 2009
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Pienet viralliset valintani
Uskomatonta kyllä on lukukausi jo kohta puolivälissä. Vanhemmat henkilöt ovat sanoneet että aika lentää vanhana. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa, en vain ymmärrä miten tekemättömyys johtaa samaan lopputulokseen kuin aktiivisuus. Mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. Kerron teille jo tuttuun tapaan hieman kursseistani jotka työllistävät minua tällä lukukaudella.
Kursseja on viisi, yksi vähemmän kuin viime kaudella. Yliopistolta en ole vielä saanut vahvistusta siitä että saan ne hyväksiluetuiksi mutta opetusarvoltaan ne ovat oikein hyviä joten näillä mennään. Tunteja on virallisesti 17 viikossa mutta työmäärä on huikea - ainakin viime syksyyn verrattuna. Ensimmäisen viikkoni täällä vietin stressaten esitelmän ja jättötöitten parissa, nyt tilanne on hieman rauhoittunut.
Aleman plataforma 2 - Saksa ylempi taso 2, 8-9 ma-pe
Suuresta ahdistuksesta johtuen otin saksan kurssin jota en saa hyväksiluetuksi. Ensimmäinen tunti oli hirveä. Ymmärsin kyllä ja osasin kieliopin mutta en pystynyt puhumaan MITÄÄN. Tämä ei ole liioittelua. Jo itseni esittelyn kävin monta kertaa päässäni läpi ennen suuni avaamista. Ennen tänne lähtöäni olin puolisujuva saksassa joten heikkeneminen on ollut huomattava. Tätä kielellistä katoa (tai paremminkin espanjan ylivaltaa) välttää yrittäen lähdin siis taivahalle.
Kielikurssit ovat yliopiston kalliimpia kursseja. 5h viikossa. Tekstejä ja tehtäviä. Tunneillä yleensä opettaja puhuu eniten. Tehtävät monesti teemme tunnilla. Torstaisin olemme tietokoneluokassa jolloin teemme kielioppiharjoituksia internetissä. Kurssilla meitä on kolme; minä, Paulina joka on viettänyt yhden kesän Saksassa saksaa opiskellen, ja Rosie joka on yliopistolla töissä mutta saa ilmaiseksi osallistua kieliopistukseen. Rosie on n. 60v rouvashenkilö ja vähän tylppä jo terältään. Paulinan kanssa olemme paljon häntä edellä joten opettaja suuntaa suuren osan huomiostaan häneen.
Opettaja on saksalainen Thomas Klaus, täällä jo 16 vuotta asuneena on yllättävänkin päivittynyt Saksan tapahtumista. Hänellä on vähän vatsaa ja oranssi parta. Hän monesti hihittää itsekseen siten että koko ruumis hytkyy. Kurssin parasta antia. Kurssi on korkein tasoltaan täällä mutta paljon minun "normaalia tasoani" alemmalla. Oivaa kertausta siis.
Derecho internacional público - Kansainvälinen julkisoikeus, ma 9-10 ti 9-11
Opettajana Villanueva joka kampaa kaljunsa yli ja on yli-innostunut siitä tosiasiasta että olen Skandinaviasta. Kurssilla jokaisen pitää pitää esitelmä. Esitelmät käsittelevät G8-maita, YK:ta, sodan lakeja, kansainvälistä rahoituskriisiä ym.. Hanna pitää esitelmän Pohjoismaista. Paluu ala-asteelle mutta opettajan silmät loistavat kun kerroin ilmaisesta opetuksesta ja kaikesta ihanasta Pohjoismaissa.
Sen sijaan että pitäytyisimme kansainvälisissä sopimuksissa ja konventioissa, olemme puhuneet hyvin pinnallisesti siitä mitä on kansainvälinen julkisoikeus ja paneutuneet enemmän esitelmiin. Ajateuksena on että kaikki olisivat lukeneet esitelmän etukäteen ja tunnilla sitä kommentoitaisiin. Sen sijaan tunnilla "tutkija" pitää esitelmänsä jonka jälkeen opettaja pitää puolen tunnin monologin johon hän aina saa mahdutettua pistoksen meidän yleissivistystämme kohtaan.
Banca internacional - Kansainvälinen pankki, ti 11-13 to 11-12
Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Yhdysvaltojen rahoitussysteemi... Finanssi"alan" opiskelijoiden viimeisimpiä kursseja. Yllättävän hyvin olen veneessä pysynyt mutta opettaja on myöskin hyvä. Viime tiistaina me kaikki kuitenkin yllätyimme. Olimme saaneet lukutehtävän jonka olimme kyllä lukeneet mutta emme opiskelleet. Opettaja kysyy meiltä mikä on Fannie Mae. Kukaan ei vastaa. Opettaja alkaa suomeksi sanottuna paasaamaan laiskuudestamme, oppimattomuudestamme, kunnioituksen puutteesta jne. Viimeisinä sanoinaan ennen luokkahuoneesta ulos ryntäämistä hän sanoo "Minä eroan.".
Torstaina tunnille tulee opintolinjan johtaja joka keskustelee meidän kanssa. Kurssia ei voi enää jättää kesken koska opiskelijat eivät saisi rahojaan takaisin. Alkukurituksen jälkeen (minä kylläkin saan synninpäästön) lupasimme kaikki pyhästi opiskella enemmän. Tänään odotimme opettajaa kuin kuuta nousevaa mutta hän ei tullut paikalle. Nähtäväksi jää mikä opettaja on tuleva torstaina jolloin kylläkään en ole paikalla koska lähden reissuun Taxcoon ja Cuernavacaan mutta se on toinen tarina.
Estudios de Africa y Medio Oriente - Afrikan ja Lähi-idän tutkimus, ke 13-16
Samainen herra Voigt joka opetti minua kahteen otteeseen viime kaudella on jälleen mestarini. Olemme puhuneet kaupankäynnistä Lähi-idässä, Israelin ja Palestiinan kriisistä, nyt olemme siirtymässä käsittelemään Pohjoisafrikan maita.
Kurssin alussa meitä oli tuttuun tapaan n. 20 mutta koska poikkeuksena tässä kurssissa ei pakollista läsnäoloa ole, ei meitä tunneilla ole 7 enempää. Lisäyksenä että minä olen ainut joka oikeasti kuuntelee, muille messenger ja unikuvat ovat senhetkisessä arvohierarkiassa ylempänä. Minä kuitenkin olen fasinoitunut koska Voigt kertoo paljon omista kokemuksistaan. Ajastaan asianajajana hän on viettänyt yli puolet näitä maita kaluten.
Diplomacia - Diplomasia, ke 17-20
Mielenkiintoinen mutta haastava kurssi. Meillä on kolme eri opettajaa, yksi takana jonka kanssa käytiin lainsäädäntö läpi. Nyt kaluttavana ovat ajankohtaiset diplomaattiset ongelmat, omana projektinani Intia-Pakistan. Ensimmäisessä kokeessamme saimme ottaa mukaan kaikkki muistiinpanot, lait, mitä mieleen tuli mutta vitsinä oli että täytyi analysoida kysymys. Kokeen jälkeen olo oli kuin pahasti alisuoriutuneella. Lopputuloksena arvosana 9 ja hölmistynyt ilme kasvoilla. Mene ja tiedä.
Tälläkin kurssilla meitä on 8, kaikki viimeisen vuoden kansainvälisten suhteiden opiskelijoita, tulevia diplomaatteja. Toisin kuin Suomessa, rahalla ja vähällä työllä pääset siis suoraan diplomaattiuraan kiinni. Ei pyydetä osaamaan neljää kieltä sujuvasti eikä omaamaan hyvää yleissivistystä. Jos sinulla on rahaa ja kontakteja, on maailma avoinna.
Tämän yleissivistävän pläjäyksen lisäksi käyn kahdella tanssikurssilla. Bailes norteños on kurssi jossa opimme Pohjoismeksikon perinteisiä tansseja. Meitä on 4-5 paria. Opettaja on mayan perikuva, kasvoiltaan ja pituudeltaan, olettaisin että 150cm ei ole kaukana totuudesta. Mutta hän on suoranainen ilo silmälle - tai ainakin minun. Hänen katseensa on lämmin ja naurava ja hänen elämänilonsa silmiinpistävä.
Toinen tanssikurssi on jälleen latinotanssien alkeet koska jatkoryhmä ei syysta ja toisesta ollut mahdollinen minulle. Välillä kohdalleni sattuu sosiaalipalvelustaan suorittava poika joka osaa tanssia mutta yleensä tunnit menevät rytmi- ja liiketajun omaamattomia vasenjalkaisia opettaessa. Tilannetta ei helpota se että opettajalla jokin painaa taustalla, hän lähinnä räyskii ja syyttää meitä jos emme osaa jotain. Hän ei katsele tanssivia pareja eikä näytä uutta liikettä muutamaa kertaa enempää. Hehkumoin sitten taas norteñossa.
20. toukokuuta on viimeinen tenttini. Siihen asti välttelen vastuuta parhaani mukaan.
Kursseja on viisi, yksi vähemmän kuin viime kaudella. Yliopistolta en ole vielä saanut vahvistusta siitä että saan ne hyväksiluetuiksi mutta opetusarvoltaan ne ovat oikein hyviä joten näillä mennään. Tunteja on virallisesti 17 viikossa mutta työmäärä on huikea - ainakin viime syksyyn verrattuna. Ensimmäisen viikkoni täällä vietin stressaten esitelmän ja jättötöitten parissa, nyt tilanne on hieman rauhoittunut.
Aleman plataforma 2 - Saksa ylempi taso 2, 8-9 ma-pe
Suuresta ahdistuksesta johtuen otin saksan kurssin jota en saa hyväksiluetuksi. Ensimmäinen tunti oli hirveä. Ymmärsin kyllä ja osasin kieliopin mutta en pystynyt puhumaan MITÄÄN. Tämä ei ole liioittelua. Jo itseni esittelyn kävin monta kertaa päässäni läpi ennen suuni avaamista. Ennen tänne lähtöäni olin puolisujuva saksassa joten heikkeneminen on ollut huomattava. Tätä kielellistä katoa (tai paremminkin espanjan ylivaltaa) välttää yrittäen lähdin siis taivahalle.
Kielikurssit ovat yliopiston kalliimpia kursseja. 5h viikossa. Tekstejä ja tehtäviä. Tunneillä yleensä opettaja puhuu eniten. Tehtävät monesti teemme tunnilla. Torstaisin olemme tietokoneluokassa jolloin teemme kielioppiharjoituksia internetissä. Kurssilla meitä on kolme; minä, Paulina joka on viettänyt yhden kesän Saksassa saksaa opiskellen, ja Rosie joka on yliopistolla töissä mutta saa ilmaiseksi osallistua kieliopistukseen. Rosie on n. 60v rouvashenkilö ja vähän tylppä jo terältään. Paulinan kanssa olemme paljon häntä edellä joten opettaja suuntaa suuren osan huomiostaan häneen.
Opettaja on saksalainen Thomas Klaus, täällä jo 16 vuotta asuneena on yllättävänkin päivittynyt Saksan tapahtumista. Hänellä on vähän vatsaa ja oranssi parta. Hän monesti hihittää itsekseen siten että koko ruumis hytkyy. Kurssin parasta antia. Kurssi on korkein tasoltaan täällä mutta paljon minun "normaalia tasoani" alemmalla. Oivaa kertausta siis.
Derecho internacional público - Kansainvälinen julkisoikeus, ma 9-10 ti 9-11
Opettajana Villanueva joka kampaa kaljunsa yli ja on yli-innostunut siitä tosiasiasta että olen Skandinaviasta. Kurssilla jokaisen pitää pitää esitelmä. Esitelmät käsittelevät G8-maita, YK:ta, sodan lakeja, kansainvälistä rahoituskriisiä ym.. Hanna pitää esitelmän Pohjoismaista. Paluu ala-asteelle mutta opettajan silmät loistavat kun kerroin ilmaisesta opetuksesta ja kaikesta ihanasta Pohjoismaissa.
Sen sijaan että pitäytyisimme kansainvälisissä sopimuksissa ja konventioissa, olemme puhuneet hyvin pinnallisesti siitä mitä on kansainvälinen julkisoikeus ja paneutuneet enemmän esitelmiin. Ajateuksena on että kaikki olisivat lukeneet esitelmän etukäteen ja tunnilla sitä kommentoitaisiin. Sen sijaan tunnilla "tutkija" pitää esitelmänsä jonka jälkeen opettaja pitää puolen tunnin monologin johon hän aina saa mahdutettua pistoksen meidän yleissivistystämme kohtaan.
Banca internacional - Kansainvälinen pankki, ti 11-13 to 11-12
Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Yhdysvaltojen rahoitussysteemi... Finanssi"alan" opiskelijoiden viimeisimpiä kursseja. Yllättävän hyvin olen veneessä pysynyt mutta opettaja on myöskin hyvä. Viime tiistaina me kaikki kuitenkin yllätyimme. Olimme saaneet lukutehtävän jonka olimme kyllä lukeneet mutta emme opiskelleet. Opettaja kysyy meiltä mikä on Fannie Mae. Kukaan ei vastaa. Opettaja alkaa suomeksi sanottuna paasaamaan laiskuudestamme, oppimattomuudestamme, kunnioituksen puutteesta jne. Viimeisinä sanoinaan ennen luokkahuoneesta ulos ryntäämistä hän sanoo "Minä eroan.".
Torstaina tunnille tulee opintolinjan johtaja joka keskustelee meidän kanssa. Kurssia ei voi enää jättää kesken koska opiskelijat eivät saisi rahojaan takaisin. Alkukurituksen jälkeen (minä kylläkin saan synninpäästön) lupasimme kaikki pyhästi opiskella enemmän. Tänään odotimme opettajaa kuin kuuta nousevaa mutta hän ei tullut paikalle. Nähtäväksi jää mikä opettaja on tuleva torstaina jolloin kylläkään en ole paikalla koska lähden reissuun Taxcoon ja Cuernavacaan mutta se on toinen tarina.
Estudios de Africa y Medio Oriente - Afrikan ja Lähi-idän tutkimus, ke 13-16
Samainen herra Voigt joka opetti minua kahteen otteeseen viime kaudella on jälleen mestarini. Olemme puhuneet kaupankäynnistä Lähi-idässä, Israelin ja Palestiinan kriisistä, nyt olemme siirtymässä käsittelemään Pohjoisafrikan maita.
Kurssin alussa meitä oli tuttuun tapaan n. 20 mutta koska poikkeuksena tässä kurssissa ei pakollista läsnäoloa ole, ei meitä tunneilla ole 7 enempää. Lisäyksenä että minä olen ainut joka oikeasti kuuntelee, muille messenger ja unikuvat ovat senhetkisessä arvohierarkiassa ylempänä. Minä kuitenkin olen fasinoitunut koska Voigt kertoo paljon omista kokemuksistaan. Ajastaan asianajajana hän on viettänyt yli puolet näitä maita kaluten.
Diplomacia - Diplomasia, ke 17-20
Mielenkiintoinen mutta haastava kurssi. Meillä on kolme eri opettajaa, yksi takana jonka kanssa käytiin lainsäädäntö läpi. Nyt kaluttavana ovat ajankohtaiset diplomaattiset ongelmat, omana projektinani Intia-Pakistan. Ensimmäisessä kokeessamme saimme ottaa mukaan kaikkki muistiinpanot, lait, mitä mieleen tuli mutta vitsinä oli että täytyi analysoida kysymys. Kokeen jälkeen olo oli kuin pahasti alisuoriutuneella. Lopputuloksena arvosana 9 ja hölmistynyt ilme kasvoilla. Mene ja tiedä.
Tälläkin kurssilla meitä on 8, kaikki viimeisen vuoden kansainvälisten suhteiden opiskelijoita, tulevia diplomaatteja. Toisin kuin Suomessa, rahalla ja vähällä työllä pääset siis suoraan diplomaattiuraan kiinni. Ei pyydetä osaamaan neljää kieltä sujuvasti eikä omaamaan hyvää yleissivistystä. Jos sinulla on rahaa ja kontakteja, on maailma avoinna.
Tämän yleissivistävän pläjäyksen lisäksi käyn kahdella tanssikurssilla. Bailes norteños on kurssi jossa opimme Pohjoismeksikon perinteisiä tansseja. Meitä on 4-5 paria. Opettaja on mayan perikuva, kasvoiltaan ja pituudeltaan, olettaisin että 150cm ei ole kaukana totuudesta. Mutta hän on suoranainen ilo silmälle - tai ainakin minun. Hänen katseensa on lämmin ja naurava ja hänen elämänilonsa silmiinpistävä.
Toinen tanssikurssi on jälleen latinotanssien alkeet koska jatkoryhmä ei syysta ja toisesta ollut mahdollinen minulle. Välillä kohdalleni sattuu sosiaalipalvelustaan suorittava poika joka osaa tanssia mutta yleensä tunnit menevät rytmi- ja liiketajun omaamattomia vasenjalkaisia opettaessa. Tilannetta ei helpota se että opettajalla jokin painaa taustalla, hän lähinnä räyskii ja syyttää meitä jos emme osaa jotain. Hän ei katsele tanssivia pareja eikä näytä uutta liikettä muutamaa kertaa enempää. Hehkumoin sitten taas norteñossa.
20. toukokuuta on viimeinen tenttini. Siihen asti välttelen vastuuta parhaani mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
