Tosiaankin, osoitteeni on ollut teille pimennossa. Yhden kirjeen olen tänne saanut Suomesta (suuri kiitos siitä), mielenkiintoista kyllä postimerkki oltiin revitty irti. Postin toiminta muutenkin täällä on hieman niin ja näin, kirjeiden kestää kauan tulla perille ja sattumoisin juuri silloin kun ne sisältävät jotain muutakin kuin mielihyvää paperin muodossa, niillä on hassu tapa kadota. En siis suosittele minkään arvokkaan lähettämistä tänne, vielä näillä näkymin olen palaamassa Suomeen =)
Tämä osoite on siis voimassa ainakin joulukuun puoleen väliin asti, tarkoittaen että viimeiset kirjeenne voitte lähettää marraskuun lopussa. Osoite on seuraava:
47 poniente 928 Prados Agua Azul
CP 72430 Puebla, Pue.
Mexico
Sunnuntaina otan jälleen yhden askeleen kohti aikuisuutta. Suunnitelmat ovat vielä hyvin auki, kun jatkuvasti kiitää huomaa vasta viikkoa ennen h-hetkeä että syntymäpäivä on tuloillaan. Jonkin sortin kutsut kyllä pidän ja epätoivoisena kutsun jokaisen joka on puhunut minulle enemmän kuin kaksi lausetta. Todella toivon että lauantain onnistuisi, että ihmiset tulisivat ja seurustelisivat keskenään, että he viihtyisivät. Pelonsekaisin tuntein odotan.
Nauttikaa olostanne ja Suomen kauneudesta näin syksyllä! Te näette jotain ainutlaatuista!
tiistai 30. syyskuuta 2008
torstai 25. syyskuuta 2008
Väkilukujen vähentyminen
Kotona yhtenä kappaleena. Väsynyt olen omasta syystäni, pesoton olen omasta tahdostani, onnellinen ja surullinen olen Meksikon takia. Onnellinen olen koska reissussa kaikki meni hyvin, näin paljon mielenkiintoisia paikkoja, tapasin paljon hienoja ihmisiä enkä törmännyt ylitsepääsemättömiin esteisiin.
Syy miksi nyt en kirjoita matkastani enempää on että on tapahtunut muita paljon tärkeämpiä asioita. Tänään ensimmäistä päivää koulussa pariin viikkoon ensimmäiseksi kuulin siitä mitä tapahtui Suomessa. Täällä Kauhajoen tapahtumat olivat olleet uutisissa ykköspaikalla. Minulta tiedusteltiin paljon nuorten mielenterveydestä Suomessa ja tälläisten asioitten tavallisuudesta, oletan siis että mm. Jokelan surmat mainittiin uutisissa. Kollektiivinen masennus Suomessa laitetaan pimeyden piikkiin. Kuinka elää maassa jossa talvella jokainen vapaa tuntisi on auringoton?
Täällä tapahtui myös jotain järkyttävää. 16.9 oli siis Meksikon itsenäisyyspäivä. 15.9 yöllä järjestetään perinteisesti el grito eli huuto jokaisen kaupungin torilla ihmiset huutavat eläköön-huutoja Meksikolle ja henkilöille joita saamme kiittää itsenäisyydestä. Tapahtuma kerää paljon ihmisiä yhteiseen juhlintaan. Maanantaina, 15.9.08, Moreliassa, joka on yksi isommista kaupungeista Meksikossa, kesken juhlinnan räjähti kaksi pommia väkijoukossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tälläisen onnettomuuden kohteena ovat siviilit. Nyt pelätään että myös Meksikossa alkaa esiintymään terrorismia, ennen kohteena ovat olleet lähinnä huumejengiläiset ym. Täällä pidetään melko selvänä että syyllisenä on jokin huumeliiga. Yhtenä teoriana esitettiin että toisen alueen hallitseva huumeliiga olisi räjäyttänyt pommit La Familian alueella jotta kansa kääntyisi tätä perhettä vastaan. Kyllä, kansa kääntyi tätä perhettä vastaan mutta niin myös koko huumeteollisuutta. Huumeganstereitten olemassaolo, aluejako ja toiminto tuntuu olevan kaikkien tiedossa, kuin myös monet kauheudet joita he tekevät, mutta käsittämätöntä kyllä monet tuntuvat suhtautuvan siihen melko välinpitämättömästi. "Kyllä, Meksikossa kuolee paljon ihmisiä huumeisiin liittyen mutta kunhan ei minua kosketa, annan asian olla." Nämä pommit vaativat ainakin 8 kuolonuhria ja yli 100 loukkaantunutta.
Henkilökohtaisella ja itsekkäällä tasolla Morelian tapahtumat koskettavat myös minua. 4h ennen kuin pommit räjähtivät olin Moreliassa. Ystäväni loma-asunto oli noin tunnin ajomatkan päässä Moreliasta (eli hyvin lähellä) ja olimme ajatelleet viettää aaton siellä. Uriangatossa, jossa siis asuimme, oli kuitenkin ystäviä ja tapahtumia joten päätimme suunnata illaksi sinne. Tämä on ensimmäinen kerta kun jokin tälläinen tapaturma on näin lähellä minua. Uskoako enkeleihin, onneen, sattumaan, kohtaloon? Oliko tämä viime maanantaina kuolleiden kohtalo? Että he toimivat kenties voimana kansalle joka tästä lähtien suuremmalla tahdolla taistelee huumejengien valtaa vastaan?
Lehtien lukeminen täällä on yleensä melko masentavaa, ties milloin ihmisiä on kidnapattu, päättömiä ruumiita löytynyt, metrin mittaisia sinkoja takavarikoitu.. Surullisena mutta samalla suhteellisen erikoisena uutisena tuli tämän päivän pääuutinen: mies kuoli törmättyään norsuun. Mexico Cityssä olevasta sirkuksesta oli karannut elefantti joka oli päässyt juoksemaan tielle asti. Kääntymässä ollut bussi oli törmännyt siihen. Sekä kuski että elefantti kuolivat. Norsu oli vapaana koska sitä hoitanut henkilö oli irroittanut sen kahleistaan jotta se voisi syödä paremmin. Vain Meksikossa.
Perjantaina yritän vihdoin ja viimein toivottavasti laittaa kaikki kuvani internettiin teidän ihailtaviksenne. Lisäksi yritän vastata teille armaille jotka olette mailanneet ja kirjoittaneet Facebookiin. Kirsikkana kermavaahdossa toivottavasti saan kirjoitettua myös tänne.
Pitäkää silmänne auki, auringon alla on varjojakin.
Syy miksi nyt en kirjoita matkastani enempää on että on tapahtunut muita paljon tärkeämpiä asioita. Tänään ensimmäistä päivää koulussa pariin viikkoon ensimmäiseksi kuulin siitä mitä tapahtui Suomessa. Täällä Kauhajoen tapahtumat olivat olleet uutisissa ykköspaikalla. Minulta tiedusteltiin paljon nuorten mielenterveydestä Suomessa ja tälläisten asioitten tavallisuudesta, oletan siis että mm. Jokelan surmat mainittiin uutisissa. Kollektiivinen masennus Suomessa laitetaan pimeyden piikkiin. Kuinka elää maassa jossa talvella jokainen vapaa tuntisi on auringoton?
Täällä tapahtui myös jotain järkyttävää. 16.9 oli siis Meksikon itsenäisyyspäivä. 15.9 yöllä järjestetään perinteisesti el grito eli huuto jokaisen kaupungin torilla ihmiset huutavat eläköön-huutoja Meksikolle ja henkilöille joita saamme kiittää itsenäisyydestä. Tapahtuma kerää paljon ihmisiä yhteiseen juhlintaan. Maanantaina, 15.9.08, Moreliassa, joka on yksi isommista kaupungeista Meksikossa, kesken juhlinnan räjähti kaksi pommia väkijoukossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tälläisen onnettomuuden kohteena ovat siviilit. Nyt pelätään että myös Meksikossa alkaa esiintymään terrorismia, ennen kohteena ovat olleet lähinnä huumejengiläiset ym. Täällä pidetään melko selvänä että syyllisenä on jokin huumeliiga. Yhtenä teoriana esitettiin että toisen alueen hallitseva huumeliiga olisi räjäyttänyt pommit La Familian alueella jotta kansa kääntyisi tätä perhettä vastaan. Kyllä, kansa kääntyi tätä perhettä vastaan mutta niin myös koko huumeteollisuutta. Huumeganstereitten olemassaolo, aluejako ja toiminto tuntuu olevan kaikkien tiedossa, kuin myös monet kauheudet joita he tekevät, mutta käsittämätöntä kyllä monet tuntuvat suhtautuvan siihen melko välinpitämättömästi. "Kyllä, Meksikossa kuolee paljon ihmisiä huumeisiin liittyen mutta kunhan ei minua kosketa, annan asian olla." Nämä pommit vaativat ainakin 8 kuolonuhria ja yli 100 loukkaantunutta.
Henkilökohtaisella ja itsekkäällä tasolla Morelian tapahtumat koskettavat myös minua. 4h ennen kuin pommit räjähtivät olin Moreliassa. Ystäväni loma-asunto oli noin tunnin ajomatkan päässä Moreliasta (eli hyvin lähellä) ja olimme ajatelleet viettää aaton siellä. Uriangatossa, jossa siis asuimme, oli kuitenkin ystäviä ja tapahtumia joten päätimme suunnata illaksi sinne. Tämä on ensimmäinen kerta kun jokin tälläinen tapaturma on näin lähellä minua. Uskoako enkeleihin, onneen, sattumaan, kohtaloon? Oliko tämä viime maanantaina kuolleiden kohtalo? Että he toimivat kenties voimana kansalle joka tästä lähtien suuremmalla tahdolla taistelee huumejengien valtaa vastaan?
Lehtien lukeminen täällä on yleensä melko masentavaa, ties milloin ihmisiä on kidnapattu, päättömiä ruumiita löytynyt, metrin mittaisia sinkoja takavarikoitu.. Surullisena mutta samalla suhteellisen erikoisena uutisena tuli tämän päivän pääuutinen: mies kuoli törmättyään norsuun. Mexico Cityssä olevasta sirkuksesta oli karannut elefantti joka oli päässyt juoksemaan tielle asti. Kääntymässä ollut bussi oli törmännyt siihen. Sekä kuski että elefantti kuolivat. Norsu oli vapaana koska sitä hoitanut henkilö oli irroittanut sen kahleistaan jotta se voisi syödä paremmin. Vain Meksikossa.
Perjantaina yritän vihdoin ja viimein toivottavasti laittaa kaikki kuvani internettiin teidän ihailtaviksenne. Lisäksi yritän vastata teille armaille jotka olette mailanneet ja kirjoittaneet Facebookiin. Kirsikkana kermavaahdossa toivottavasti saan kirjoitettua myös tänne.
Pitäkää silmänne auki, auringon alla on varjojakin.
perjantai 12. syyskuuta 2008
Hetkeksi jääkää hyviksi!
Kiire on jännä asia. Vaikka sitä koittaa välttää jotenkin silti kasaa asioita ja tekemisiä siihen malliin että kiire on väistämätön. Oikeastaan koko aikani täällä Meksikossa on ollut pelkkää juoksemista, kiihtyvällä tahdilla tuntuu välillä. Päiväkirjani, jota kirjoitan omaksi ilokseni täällä, on ollut koskemattomana yli viikon yksinkertaisesti siitä syystä etten ole ollut kotona sellaisella enegiatasolla varustettuna että edes harkitsisin sen kirjoittamista.
Vartin päästä lähden jälleen, siksi pikainen kirjottamiseni nyt. Tiistaina on Meksikon itsenäisyyspäivä. Joka kadun kulmassa myydään lippuja ja kaikkea viher-valko-punaista. Autojen katoilla liehuu lippuja ja juhlatunnelma on yllä. Tänään lähden erään ystäväni loma-asunnolle Guanajuatoon missä olemme tiistaihin asti. Heidän palatessa minä jatkan matkaani, suunniteltuina vierailupaikkoina ovat San Miguel de Allende, Leon (ainoastaan kenkien takia, Leon on epävirallinen kenkäpääkaupunki, TARVITSEN tanssikengät), Aguascalientes (myöskin pikaisena pysähdyksenä), Zacatecas, Guadalajara ja viimeisenä Tequila. Guadalajarasta lennän tiistaina 23.9 Mexico Cityyn josta menen bussilla Pueblaan. Katsotaan miten reissu sitten oikeasti toteutuu. Zacatecasissa yövyn kaksi yötä erään tuttavan luona, Guadalajarassa taas tapaan Johannan joka on suomalainen tyttö opiskelemassa siellä. Muuten yöpymiset ja viipymiset ovat avoinna.
Kuulin että Suomessa on epävirallisesti talvi. Ensilunta odotellessa nauttikaa viimeisistä auringonsäteistä. Täällä kauhistellaan Suomen pimeyttä, ei edes pakkasta pelätä niin paljoa. Olkaa ylpeitä vuodenajoista ja Suomen monimuotoisuudesta; omasta maastanne. Niin ovat Meksikolaisetkin hyvin ylpeitä omastaan.
Vartin päästä lähden jälleen, siksi pikainen kirjottamiseni nyt. Tiistaina on Meksikon itsenäisyyspäivä. Joka kadun kulmassa myydään lippuja ja kaikkea viher-valko-punaista. Autojen katoilla liehuu lippuja ja juhlatunnelma on yllä. Tänään lähden erään ystäväni loma-asunnolle Guanajuatoon missä olemme tiistaihin asti. Heidän palatessa minä jatkan matkaani, suunniteltuina vierailupaikkoina ovat San Miguel de Allende, Leon (ainoastaan kenkien takia, Leon on epävirallinen kenkäpääkaupunki, TARVITSEN tanssikengät), Aguascalientes (myöskin pikaisena pysähdyksenä), Zacatecas, Guadalajara ja viimeisenä Tequila. Guadalajarasta lennän tiistaina 23.9 Mexico Cityyn josta menen bussilla Pueblaan. Katsotaan miten reissu sitten oikeasti toteutuu. Zacatecasissa yövyn kaksi yötä erään tuttavan luona, Guadalajarassa taas tapaan Johannan joka on suomalainen tyttö opiskelemassa siellä. Muuten yöpymiset ja viipymiset ovat avoinna.
Kuulin että Suomessa on epävirallisesti talvi. Ensilunta odotellessa nauttikaa viimeisistä auringonsäteistä. Täällä kauhistellaan Suomen pimeyttä, ei edes pakkasta pelätä niin paljoa. Olkaa ylpeitä vuodenajoista ja Suomen monimuotoisuudesta; omasta maastanne. Niin ovat Meksikolaisetkin hyvin ylpeitä omastaan.
torstai 4. syyskuuta 2008
Kuukausisaldo
Kuukausi tien päällä. Kuukausi täynnä uusia kokemuksia, paikkoja, ihmisiä – kuukausi uutta elämää.
Puolitoista viikkoa sitten saapui Kelly. Kelly asuu joulukuun puoleen väliin asti viereisessä huoneessa. Hän on Kaliforniasta, 26-vuotias ja opiskelee sosiaalialaa. Hän aloitti espanjan opintonsa tänä kesänä joten keskustelukielemme on toistaiseksi englanti. Hän opiskelee Universidad de Iberoamericassa lähinnä espanjaa viitenä päivänä viikossa. Kaikista kauhukuvista jotka päässäni vilisivät ennen hänen saapumistaan, yksikään ei toteutunut. Kaikkien onneksi tulemme todella hyvin toimeen Kellyn kanssa. Hän on itsevarma, avoin ja tanssia rakastava. Ei perinteisellä tavalla kaunis mutta hänessä on hehkua. Mielenkiintoinen persoona.
Perheeni kanssa menee edelleen hyvin. Ainoana haittapuolena olen huomannut sijaintini. Lähes kaikki ystäväni asuvat kävelymatkan päässä yliopistolta kun taas minä asun 10min bussi- tai taksimatkan päässä. Taksimatka maksaa vajaat 3€ joten ei se talouttani kaada. Oma sijaintini on kuitenkin hyvä sillä jotkut perheissä asuvat joutuvat yliopistolle mentäessä ottamaan kaksi bussia. Joillain on myös kotiintuloajat (joita kylläkin noudatetaan vain ajatustasolla). Olen siis tyytyväinen kokonaisuudessaan. Voi olla että vuoden vaihteessa vaihdan myös asuntoa, katsotaan sitten.
Kuriositeettina mainittakoon energiatasoni täällä. En ole kertaakaan herännyt puoli kymmenen jälkeen täällä. Monta kertaa yöuneni ovat jääneet neljään viiteen tuntiin. Siestan nukuin ensimmäisenä päivänäni. Suurimman osan ajastani vietän tien päällä. Tunnen oloni Duracell-pupuksi.
Toinen kuriositeetti on ollut hyvin pinnalla tällä viikolla. Maanantaina olin ollut kolme viikkoa Meksikossa. Maanantaista eteenpäin päivittäin on ollut vähintään kaksi ihmistä jotka ovat tiedustelleet mikäli olen löytänyt ketään mielenkiintoa herättävää vielä. Huomattakoon että joka kerta tämä on tapahtunut toisen aloitteesta. Myös apua tarjotaan hanakasti tämän rakkauden löytämiseen. Vaihtareilla täällä ei ole kaikista paras maine sillä saralla, oletan että osittain siitä kysymykset kumpuavat. Kerran olen lähtenyt ulos vaihtareiden kanssa täällä. Olimme kolme tyttöä. Kaksi lähti meksikolaisen kanssa kotiin.
Viihtymiseni kannalta kiitän Luojaa (kun uskonnollisesti vahvassa kaupungissa kerta olen) kolmesta ihmisestä. Milla. Milla oli muutama vuosi sitten täällä Pueblassa opiskelemassa. Hän antoi minulle muutaman ihmisen yhteystiedot. Nämä ovat olleet kultaakin kalliimpia. Millan ystävät jotka olen tavannut ovat kaikki olleet hyvin minun tyylisiä ihmisiä ja olen automaattisesti tullut toimeen heidän kanssaan. Ilman Millaan alkuni olisi ollut paljon vaivalloisempi. Kiitos Milla kaikesta!
Adriana ja Daniel. He olivat ensimmäiset ystäväni täällä. Adri on se tyttö joka mahdollisesti on lähdössä Helsinkiin tammikuussa, Dani menee todennäköisesti Italiaan. Heitä olen nähnyt melko moneen otteeseen kuluneiden viikkojen aikana. Kiitos heidän olen tänä lyhyenä aikana ollut kastajaisissa ja rippijuhlissa. Kiitos heidän olen nähnyt koteja, syönyt ruokia ja viihtynyt. Heidän perheensä ovat olleet hyvin lämpimiä ja vastaanottavaisia minua kohtaan. Olen ollut todella onnekas.
Älkää olettako että olen unohtanut teidät koska en ole kirjoittanut. En ole kirjoittanut kenellekään. Se ei tarkoita että olen hylännyt teidät. Olette mielessäni usein ja muistoissani aina. Riippumatta siitä mitä täällä tapahtuu olette tärkeitä ja rakkaita minulle, kukin omalla tavallaan. Tätä ei kukaan voi ottaa pois.
Puolitoista viikkoa sitten saapui Kelly. Kelly asuu joulukuun puoleen väliin asti viereisessä huoneessa. Hän on Kaliforniasta, 26-vuotias ja opiskelee sosiaalialaa. Hän aloitti espanjan opintonsa tänä kesänä joten keskustelukielemme on toistaiseksi englanti. Hän opiskelee Universidad de Iberoamericassa lähinnä espanjaa viitenä päivänä viikossa. Kaikista kauhukuvista jotka päässäni vilisivät ennen hänen saapumistaan, yksikään ei toteutunut. Kaikkien onneksi tulemme todella hyvin toimeen Kellyn kanssa. Hän on itsevarma, avoin ja tanssia rakastava. Ei perinteisellä tavalla kaunis mutta hänessä on hehkua. Mielenkiintoinen persoona.
Perheeni kanssa menee edelleen hyvin. Ainoana haittapuolena olen huomannut sijaintini. Lähes kaikki ystäväni asuvat kävelymatkan päässä yliopistolta kun taas minä asun 10min bussi- tai taksimatkan päässä. Taksimatka maksaa vajaat 3€ joten ei se talouttani kaada. Oma sijaintini on kuitenkin hyvä sillä jotkut perheissä asuvat joutuvat yliopistolle mentäessä ottamaan kaksi bussia. Joillain on myös kotiintuloajat (joita kylläkin noudatetaan vain ajatustasolla). Olen siis tyytyväinen kokonaisuudessaan. Voi olla että vuoden vaihteessa vaihdan myös asuntoa, katsotaan sitten.
Kuriositeettina mainittakoon energiatasoni täällä. En ole kertaakaan herännyt puoli kymmenen jälkeen täällä. Monta kertaa yöuneni ovat jääneet neljään viiteen tuntiin. Siestan nukuin ensimmäisenä päivänäni. Suurimman osan ajastani vietän tien päällä. Tunnen oloni Duracell-pupuksi.
Toinen kuriositeetti on ollut hyvin pinnalla tällä viikolla. Maanantaina olin ollut kolme viikkoa Meksikossa. Maanantaista eteenpäin päivittäin on ollut vähintään kaksi ihmistä jotka ovat tiedustelleet mikäli olen löytänyt ketään mielenkiintoa herättävää vielä. Huomattakoon että joka kerta tämä on tapahtunut toisen aloitteesta. Myös apua tarjotaan hanakasti tämän rakkauden löytämiseen. Vaihtareilla täällä ei ole kaikista paras maine sillä saralla, oletan että osittain siitä kysymykset kumpuavat. Kerran olen lähtenyt ulos vaihtareiden kanssa täällä. Olimme kolme tyttöä. Kaksi lähti meksikolaisen kanssa kotiin.
Viihtymiseni kannalta kiitän Luojaa (kun uskonnollisesti vahvassa kaupungissa kerta olen) kolmesta ihmisestä. Milla. Milla oli muutama vuosi sitten täällä Pueblassa opiskelemassa. Hän antoi minulle muutaman ihmisen yhteystiedot. Nämä ovat olleet kultaakin kalliimpia. Millan ystävät jotka olen tavannut ovat kaikki olleet hyvin minun tyylisiä ihmisiä ja olen automaattisesti tullut toimeen heidän kanssaan. Ilman Millaan alkuni olisi ollut paljon vaivalloisempi. Kiitos Milla kaikesta!
Adriana ja Daniel. He olivat ensimmäiset ystäväni täällä. Adri on se tyttö joka mahdollisesti on lähdössä Helsinkiin tammikuussa, Dani menee todennäköisesti Italiaan. Heitä olen nähnyt melko moneen otteeseen kuluneiden viikkojen aikana. Kiitos heidän olen tänä lyhyenä aikana ollut kastajaisissa ja rippijuhlissa. Kiitos heidän olen nähnyt koteja, syönyt ruokia ja viihtynyt. Heidän perheensä ovat olleet hyvin lämpimiä ja vastaanottavaisia minua kohtaan. Olen ollut todella onnekas.
Älkää olettako että olen unohtanut teidät koska en ole kirjoittanut. En ole kirjoittanut kenellekään. Se ei tarkoita että olen hylännyt teidät. Olette mielessäni usein ja muistoissani aina. Riippumatta siitä mitä täällä tapahtuu olette tärkeitä ja rakkaita minulle, kukin omalla tavallaan. Tätä ei kukaan voi ottaa pois.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Opin tie
Kerron hieman kursseista mita taalla kayn. Minulla on yhteensa kuusi kurssia, yksi kansainvalisten suhteiden, yksi valtiotieteiden ja nelja oikeustieteiden saralla. Yhden tunnin pituus on noin 50 min. Luokka vaihtuu joka kerta, samalla kurssilla tosin yleensa ollaan aina samassa luokassa. Pulpetit ovat amerikkalaismaisia, tuolissa on oikealla puolella poyta joka on istujan oikean kaden alla. Tasta vuodesta lahtien luokissa ei saa syoda tai juoda mitaan, ainoastaan vesi on sallittu. Lisaksi tupakoiminen on kielletty joten tunnin loputtua monet alkavat polttaa heti kaytavalla.
Kursseilla on noin 15-25 henkea. Kurssisysteemi on melko lahella meidan Suomen lukion systeemiamme. Opiskelijoilla on tietyt pakolliset kurssit joiden lisaksi voi valita valinnaisia. Kurssit saa suorittaa koska vain mutta suosituksia edeltavista kursseista yleensa on. Laksyt ovat myos yliopistotasolla hyvin yleisia, tosin oikeustieteissa niita ei juurikaan ensimmaisen vuoden jalkeen harrasteta. Kursseilla taytyy olla 75% lasna. Lasnaolo katsotaan joka kerta nimenhuudolla. Kurssin aikana, joka siis kestaa puolen vuotta, on kaksi tai kolme valikoetta ja yksi loppukoe joka joissain tapauksissa kasittaa koko kurssin.
UPAEP on yksityinen yliopisto, joka viimeisen vuosikymmenen aikana on kasvanut huimasti. Opiskelijat maksavat koulutuksesta. Summa ei ole kuitenkaan kiintea. Jokaisella kurssilla on tietty maara creditoseja eli periaatteessa opintopisteita. Jokainen piste maksaa tietyn verran. Yleensa vaikeammat ja tarkeammat kurssit ovat pisteytetty korkeammalle. Esim. saksan taso 2 kurssi on 10 creditosia kun taas valinnainen ja iltaisin jarjestettava Tecnicas de negociacion y debate on 3 creditosia. Hullunkurista tasta asiasta tekee sen etta opintopisteet jotka saan Suomessa opinnoistani taalla perustuvat naihin creditoseihin. Ne vaan kun eivat ole juurikaan missaan suhteessa tyomaaraan. Minulla on siis kaksi kurssia joiden tunti- ja tyomaara vastaa suurinpiirtein toisiaan. Toinen on 7 creditosia, toinen 3. Ensimmaisesta saan n. 5 op, toisesta 2 op. Kurssini ovat seuraavat:
Politica internacional contemporanea = Tamanhetkinen kansainvalinen politiikka
Maanantaisin 11-14. Kaymme lapi maailman poliittista tilannetta toisen maailmansodan lopusta eteenpain. Opettaja on Kuubasta kotoisin oleva vanhempi mies joka hyvin hauskasti ja tunteikkaasti selitti kylmasta sodasta ja sen vaikutuksista Meksikoon ja Kuubaan. Myoskin Suomen osa Venajan rajanaapurina kasiteltiin vain minun takiani. Opiskelijat ovat toisen ja kolmannen vuoden kansainvalisten suhteiden opiskelijoita.
Historia politica de Iberoamerica = Iberoamerikan poliittinen historia
Ma, ti ja ke 15-16. Tama on kurssi jossa on ensimmaisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoita. Tunneilla huudellaan, puhutaan opettajan paalle, heitellaan paperipalloja ja tehdaan kaikkea mita en ole nahnyt viimeisen viiden vuoden aikana. Opettaja on lempinimeltaan Tahkapaa, han on tumma mutta hanella on takapuoleen asti ulottuva paksu tukka. Han on hyvin huomaavainen minua kohtaan, selittaa aina valilla esim. tiettyjen juhlapaivien taustaa. Opetus muistuttaa paljon ylaastetta mutta aihe on kiinnostava joten minua ei haittaa.
Medicina forense = Oikeuslaaketiede
Ti, ke, to 9-10. Ehka kaikista eniten mielipiteita jakava kurssi oikeustieteilijoiden parissa taalla. Kurssi on sita mita lupaa. Valokuvia, yksityiskohtia, kylmaa ja tehokasta. Kurssin aikana tulemme pitamaan muutamia tunteja Pueblan ruumishuoneella jossa saamme seurata tyoskentelya. Kurssin aikaisemmin kayneet kertoivat kauhutarinoita lapsesta jonka rinta avattiin heidan lasnaollessaan. Kurssia pitaa nainen joka tyoskentelee talla alalla mutta joka joka aamu kiireella tulee opettamaan. Harvinaisen huumorintajuton nainen.
Derecho internacional privado = Kansainvalinen yksityisoikeus
Ti 10-14. Maratonitunti. Opettajana saksalainen herra Voigl joka 17-vuotiaana sai stipendin menna opiskelemaan oikeustieteita USA:aan. Valmistuttuaan tohtoriksi kansainvalisesta yksityisoikeudesta han tyoskenteli 15 vuotta Chigagossa USA:n neljanneksi suurimmassa asianajotoimistossa jossa silloin oli 450 asianajajaa, nykyaan yli 1200. Kun terveys alkoi pettaa han muutti Mekisikoon missa on tehnyt monia tarkeita toita eri yliopistoilla. Viimeiset 8 vuotta han on ollut opettajana UPAEP:lla. Henkilo jolta voi oppia paljon.
Tecnicas de negociacion y debate
Ti 18-20, to 19-20. Ainut kurssi johon en viela ole paassyt sisalle. Opettaja on Taxcosta kotoisin ja puhuu hieman epaselvasti ja paljon ymparipyoreasti. Tama on juuri se ryhma jonka kunnioituksen olen ansainnut. Tarkoituksena on lahinna oppia oikeustieteellista perustelua, likaisten keinojen valttamista ym. Jotkut tunnit ovat muuttuneet lahinna tappeluksi kiitos eraan tyton jolla on hyvin vahvat mielipiteet jotka han myos ilmaisee.
Derecho anglosajón = Angloamerikkalainen oikeus
To 10-13. Opettajana sama herra Voigl kuin kansainvalisessa yksityisoikeudessa. Herra Voigl on mm. opiskellut kaksi vuotta Kairossa islamilaista oikeutta joten ensimmainen tunti meni lahinna roomalaisen, angloamerikkalaisen ja islamilaisen oikeuden historian kertomiseen mika oli oikeinkin mielenkiintoista. Kurssin jalkimmaisella puolella keskitytaan lahinna angloamerikkalaiseen rikosoikeuteen silla meksikolaiset jotka harjoittavat oikeutta USA:ssa yleensa paatyvat puolustamaan muita meksikolaisia jotka ovat joutuneet vaikeuksiin rikoslain kanssa.
Naitten parissa vietan siis aikana joulukuun alkuun asti.
Kursseilla on noin 15-25 henkea. Kurssisysteemi on melko lahella meidan Suomen lukion systeemiamme. Opiskelijoilla on tietyt pakolliset kurssit joiden lisaksi voi valita valinnaisia. Kurssit saa suorittaa koska vain mutta suosituksia edeltavista kursseista yleensa on. Laksyt ovat myos yliopistotasolla hyvin yleisia, tosin oikeustieteissa niita ei juurikaan ensimmaisen vuoden jalkeen harrasteta. Kursseilla taytyy olla 75% lasna. Lasnaolo katsotaan joka kerta nimenhuudolla. Kurssin aikana, joka siis kestaa puolen vuotta, on kaksi tai kolme valikoetta ja yksi loppukoe joka joissain tapauksissa kasittaa koko kurssin.
UPAEP on yksityinen yliopisto, joka viimeisen vuosikymmenen aikana on kasvanut huimasti. Opiskelijat maksavat koulutuksesta. Summa ei ole kuitenkaan kiintea. Jokaisella kurssilla on tietty maara creditoseja eli periaatteessa opintopisteita. Jokainen piste maksaa tietyn verran. Yleensa vaikeammat ja tarkeammat kurssit ovat pisteytetty korkeammalle. Esim. saksan taso 2 kurssi on 10 creditosia kun taas valinnainen ja iltaisin jarjestettava Tecnicas de negociacion y debate on 3 creditosia. Hullunkurista tasta asiasta tekee sen etta opintopisteet jotka saan Suomessa opinnoistani taalla perustuvat naihin creditoseihin. Ne vaan kun eivat ole juurikaan missaan suhteessa tyomaaraan. Minulla on siis kaksi kurssia joiden tunti- ja tyomaara vastaa suurinpiirtein toisiaan. Toinen on 7 creditosia, toinen 3. Ensimmaisesta saan n. 5 op, toisesta 2 op. Kurssini ovat seuraavat:
Politica internacional contemporanea = Tamanhetkinen kansainvalinen politiikka
Maanantaisin 11-14. Kaymme lapi maailman poliittista tilannetta toisen maailmansodan lopusta eteenpain. Opettaja on Kuubasta kotoisin oleva vanhempi mies joka hyvin hauskasti ja tunteikkaasti selitti kylmasta sodasta ja sen vaikutuksista Meksikoon ja Kuubaan. Myoskin Suomen osa Venajan rajanaapurina kasiteltiin vain minun takiani. Opiskelijat ovat toisen ja kolmannen vuoden kansainvalisten suhteiden opiskelijoita.
Historia politica de Iberoamerica = Iberoamerikan poliittinen historia
Ma, ti ja ke 15-16. Tama on kurssi jossa on ensimmaisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoita. Tunneilla huudellaan, puhutaan opettajan paalle, heitellaan paperipalloja ja tehdaan kaikkea mita en ole nahnyt viimeisen viiden vuoden aikana. Opettaja on lempinimeltaan Tahkapaa, han on tumma mutta hanella on takapuoleen asti ulottuva paksu tukka. Han on hyvin huomaavainen minua kohtaan, selittaa aina valilla esim. tiettyjen juhlapaivien taustaa. Opetus muistuttaa paljon ylaastetta mutta aihe on kiinnostava joten minua ei haittaa.
Medicina forense = Oikeuslaaketiede
Ti, ke, to 9-10. Ehka kaikista eniten mielipiteita jakava kurssi oikeustieteilijoiden parissa taalla. Kurssi on sita mita lupaa. Valokuvia, yksityiskohtia, kylmaa ja tehokasta. Kurssin aikana tulemme pitamaan muutamia tunteja Pueblan ruumishuoneella jossa saamme seurata tyoskentelya. Kurssin aikaisemmin kayneet kertoivat kauhutarinoita lapsesta jonka rinta avattiin heidan lasnaollessaan. Kurssia pitaa nainen joka tyoskentelee talla alalla mutta joka joka aamu kiireella tulee opettamaan. Harvinaisen huumorintajuton nainen.
Derecho internacional privado = Kansainvalinen yksityisoikeus
Ti 10-14. Maratonitunti. Opettajana saksalainen herra Voigl joka 17-vuotiaana sai stipendin menna opiskelemaan oikeustieteita USA:aan. Valmistuttuaan tohtoriksi kansainvalisesta yksityisoikeudesta han tyoskenteli 15 vuotta Chigagossa USA:n neljanneksi suurimmassa asianajotoimistossa jossa silloin oli 450 asianajajaa, nykyaan yli 1200. Kun terveys alkoi pettaa han muutti Mekisikoon missa on tehnyt monia tarkeita toita eri yliopistoilla. Viimeiset 8 vuotta han on ollut opettajana UPAEP:lla. Henkilo jolta voi oppia paljon.
Tecnicas de negociacion y debate
Ti 18-20, to 19-20. Ainut kurssi johon en viela ole paassyt sisalle. Opettaja on Taxcosta kotoisin ja puhuu hieman epaselvasti ja paljon ymparipyoreasti. Tama on juuri se ryhma jonka kunnioituksen olen ansainnut. Tarkoituksena on lahinna oppia oikeustieteellista perustelua, likaisten keinojen valttamista ym. Jotkut tunnit ovat muuttuneet lahinna tappeluksi kiitos eraan tyton jolla on hyvin vahvat mielipiteet jotka han myos ilmaisee.
Derecho anglosajón = Angloamerikkalainen oikeus
To 10-13. Opettajana sama herra Voigl kuin kansainvalisessa yksityisoikeudessa. Herra Voigl on mm. opiskellut kaksi vuotta Kairossa islamilaista oikeutta joten ensimmainen tunti meni lahinna roomalaisen, angloamerikkalaisen ja islamilaisen oikeuden historian kertomiseen mika oli oikeinkin mielenkiintoista. Kurssin jalkimmaisella puolella keskitytaan lahinna angloamerikkalaiseen rikosoikeuteen silla meksikolaiset jotka harjoittavat oikeutta USA:ssa yleensa paatyvat puolustamaan muita meksikolaisia jotka ovat joutuneet vaikeuksiin rikoslain kanssa.
Naitten parissa vietan siis aikana joulukuun alkuun asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
