Hetkeksi jääkää hyviksi!

Kiire on jännä asia. Vaikka sitä koittaa välttää jotenkin silti kasaa asioita ja tekemisiä siihen malliin että kiire on väistämätön. Oikeastaan koko aikani täällä Meksikossa on ollut pelkkää juoksemista, kiihtyvällä tahdilla tuntuu välillä. Päiväkirjani, jota kirjoitan omaksi ilokseni täällä, on ollut koskemattomana yli viikon yksinkertaisesti siitä syystä etten ole ollut kotona sellaisella enegiatasolla varustettuna että edes harkitsisin sen kirjoittamista.

Vartin päästä lähden jälleen, siksi pikainen kirjottamiseni nyt. Tiistaina on Meksikon itsenäisyyspäivä. Joka kadun kulmassa myydään lippuja ja kaikkea viher-valko-punaista. Autojen katoilla liehuu lippuja ja juhlatunnelma on yllä. Tänään lähden erään ystäväni loma-asunnolle Guanajuatoon missä olemme tiistaihin asti. Heidän palatessa minä jatkan matkaani, suunniteltuina vierailupaikkoina ovat San Miguel de Allende, Leon (ainoastaan kenkien takia, Leon on epävirallinen kenkäpääkaupunki, TARVITSEN tanssikengät), Aguascalientes (myöskin pikaisena pysähdyksenä), Zacatecas, Guadalajara ja viimeisenä Tequila. Guadalajarasta lennän tiistaina 23.9 Mexico Cityyn josta menen bussilla Pueblaan. Katsotaan miten reissu sitten oikeasti toteutuu. Zacatecasissa yövyn kaksi yötä erään tuttavan luona, Guadalajarassa taas tapaan Johannan joka on suomalainen tyttö opiskelemassa siellä. Muuten yöpymiset ja viipymiset ovat avoinna.

Kuulin että Suomessa on epävirallisesti talvi. Ensilunta odotellessa nauttikaa viimeisistä auringonsäteistä. Täällä kauhistellaan Suomen pimeyttä, ei edes pakkasta pelätä niin paljoa. Olkaa ylpeitä vuodenajoista ja Suomen monimuotoisuudesta; omasta maastanne. Niin ovat Meksikolaisetkin hyvin ylpeitä omastaan.