Kuukausi tien päällä. Kuukausi täynnä uusia kokemuksia, paikkoja, ihmisiä – kuukausi uutta elämää.
Puolitoista viikkoa sitten saapui Kelly. Kelly asuu joulukuun puoleen väliin asti viereisessä huoneessa. Hän on Kaliforniasta, 26-vuotias ja opiskelee sosiaalialaa. Hän aloitti espanjan opintonsa tänä kesänä joten keskustelukielemme on toistaiseksi englanti. Hän opiskelee Universidad de Iberoamericassa lähinnä espanjaa viitenä päivänä viikossa. Kaikista kauhukuvista jotka päässäni vilisivät ennen hänen saapumistaan, yksikään ei toteutunut. Kaikkien onneksi tulemme todella hyvin toimeen Kellyn kanssa. Hän on itsevarma, avoin ja tanssia rakastava. Ei perinteisellä tavalla kaunis mutta hänessä on hehkua. Mielenkiintoinen persoona.
Perheeni kanssa menee edelleen hyvin. Ainoana haittapuolena olen huomannut sijaintini. Lähes kaikki ystäväni asuvat kävelymatkan päässä yliopistolta kun taas minä asun 10min bussi- tai taksimatkan päässä. Taksimatka maksaa vajaat 3€ joten ei se talouttani kaada. Oma sijaintini on kuitenkin hyvä sillä jotkut perheissä asuvat joutuvat yliopistolle mentäessä ottamaan kaksi bussia. Joillain on myös kotiintuloajat (joita kylläkin noudatetaan vain ajatustasolla). Olen siis tyytyväinen kokonaisuudessaan. Voi olla että vuoden vaihteessa vaihdan myös asuntoa, katsotaan sitten.
Kuriositeettina mainittakoon energiatasoni täällä. En ole kertaakaan herännyt puoli kymmenen jälkeen täällä. Monta kertaa yöuneni ovat jääneet neljään viiteen tuntiin. Siestan nukuin ensimmäisenä päivänäni. Suurimman osan ajastani vietän tien päällä. Tunnen oloni Duracell-pupuksi.
Toinen kuriositeetti on ollut hyvin pinnalla tällä viikolla. Maanantaina olin ollut kolme viikkoa Meksikossa. Maanantaista eteenpäin päivittäin on ollut vähintään kaksi ihmistä jotka ovat tiedustelleet mikäli olen löytänyt ketään mielenkiintoa herättävää vielä. Huomattakoon että joka kerta tämä on tapahtunut toisen aloitteesta. Myös apua tarjotaan hanakasti tämän rakkauden löytämiseen. Vaihtareilla täällä ei ole kaikista paras maine sillä saralla, oletan että osittain siitä kysymykset kumpuavat. Kerran olen lähtenyt ulos vaihtareiden kanssa täällä. Olimme kolme tyttöä. Kaksi lähti meksikolaisen kanssa kotiin.
Viihtymiseni kannalta kiitän Luojaa (kun uskonnollisesti vahvassa kaupungissa kerta olen) kolmesta ihmisestä. Milla. Milla oli muutama vuosi sitten täällä Pueblassa opiskelemassa. Hän antoi minulle muutaman ihmisen yhteystiedot. Nämä ovat olleet kultaakin kalliimpia. Millan ystävät jotka olen tavannut ovat kaikki olleet hyvin minun tyylisiä ihmisiä ja olen automaattisesti tullut toimeen heidän kanssaan. Ilman Millaan alkuni olisi ollut paljon vaivalloisempi. Kiitos Milla kaikesta!
Adriana ja Daniel. He olivat ensimmäiset ystäväni täällä. Adri on se tyttö joka mahdollisesti on lähdössä Helsinkiin tammikuussa, Dani menee todennäköisesti Italiaan. Heitä olen nähnyt melko moneen otteeseen kuluneiden viikkojen aikana. Kiitos heidän olen tänä lyhyenä aikana ollut kastajaisissa ja rippijuhlissa. Kiitos heidän olen nähnyt koteja, syönyt ruokia ja viihtynyt. Heidän perheensä ovat olleet hyvin lämpimiä ja vastaanottavaisia minua kohtaan. Olen ollut todella onnekas.
Älkää olettako että olen unohtanut teidät koska en ole kirjoittanut. En ole kirjoittanut kenellekään. Se ei tarkoita että olen hylännyt teidät. Olette mielessäni usein ja muistoissani aina. Riippumatta siitä mitä täällä tapahtuu olette tärkeitä ja rakkaita minulle, kukin omalla tavallaan. Tätä ei kukaan voi ottaa pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei Hanna :) Mm, förstår din fiilis att int skriva... Ja hade samma fiilis i början - och helt ärligt, om det inte vore för att jag har vanan inne med Boije att alltid skriva o så så skulle inte jag heller skriva kort o mail osv. Ta chansen nu när du har den - satsa fullt på ditt "nya" liv där, jag stöder dig helt och fullt :) Ok, så vi hörs nästa augusti då eller hur? :P:P KRAM
Lähetä kommentti