Elama mita elan nyt ei ole todellinen. Kaikki oli valmista kun tanne tulin. Ystavienkin suhteen, vaikka aluksi olin epaluuloinen, ei minulla ollut ongelmia. Minulla ei ole vastuuta, ei velvollisuuksia, ei oikeastaan mitaan negatiivista kestettavaa. Nyt siis kun yksi dilemma tulee vastaan tuntuu se sitten niin ylitsepaasemattomalta. Kuinka akkia sita mukavoituu. Koska olen miettinyt paani puhki enka ole vastausta keksinyt, pyydan teilta apua.
Kysymys koskee asuinpaikkaani ensi lukukaudella. Jaadako asumaan perheen kanssa vai muuttaako asumaan 7 vaihtarin kanssa?
Muutto tapahtuisi ilmeisesti koulun loputtua joulukuussa tai tammikuun ensimmaisina viikkoina. Paatoksestani minun pitaisi kertoa seuraaavan kahden viikon sisalla. Jotta osaisitte paremmin suhtautua tahan, kerron hieman molemmista vaihtoehdoista.
Koti
Asun siis talla hetkella vanhemman pariskunnan ja kalifornialaisen vaihto-oppilaan kanssa. Huoneen ja wc:n lisaksi olen oikeutettu kolmeen ateriaan paivassa ja vapaaseen juomaveden ottoon. Olossani ei ole valittamista. Elama on helppoa kun voin vain istua poytaan syomaan. Polyja ei minun tarvitse pyyhkia. Syomme paljon hedelmia ja vihanneksia. Lamminta vetta on suurilta osin aina saatavilla. Netti on nopea.
Ehdottomasti suurin syy kuitenkin miksi viihdyn talossa on Kelly. Kelly hukkuu koulutoihin joten jokaikista hetkea kun molemmat olemme kotona emme vieta yhdessa aikaa tappaen. Juttelemme kuitenkin usein. Joskus kun tulemme yolla samaan aikaan kotiin analysoimme pitkat patkat elamiamme ja nauramme sen outouksille. Hanesta on tullut hyva ystavani. Nyt pari viikkoa takaperin han ilmoitti etta ehka tuleekin jaamaan tanne viela toiseksi lukukaudeksi (alunperin hanen oli tarkoitus lahtea joulukuussa). Viela ei ole 100% varmaa etta asiat suttaantuvat niin kuin han toivoo mutta silta nayttaa nyt. Han asuisi kotona toisenkin lukukauden joten homma jatkuisi entisellaan.
Huonot puolet. Ehka suurin haittapuoli perheessani on etta tunnen itseni vieraaksi. Epasuorasti minun alueekseni osoitettiin vain keittio ja huoneeni, olohuoneeseen tms emme siis Kellyn kanssa ole uskaltautuneet. On kuin asuisin hotellissa, huone ja ruoka sisaltyy hintaan. Emanta Ana Maria on kylla aina lasna kun ruokailen ja mikali tarvitsen jotain han auttaa, mutta mina myoskin maksan siita hanelle. Ana Maria ei myoskaan ole varsinainen ruudinkeksija mika minua hiertaa valilla. Han kysyy samat asiat, vastauksellani ei ole valia koska han luulee jo tietavansa sen ym. Esim USA:n talouskriisin seurauksena han oli vakuuttunut etta Kellylla ei yhtakkia ole enaa rahaa. Huvittavaa oli torstaina kun lounastin kotona ja Ana Maria haarasi siina ymparilla. Yhtakkia han kysyi "Kuinka pitka olet? 2 metria?".. Meinasi menna patonki vaaraan kurkkuun haha..
Rafael joka on Ana Marian puoliso (tai sanotaanko paremmin etta he asuvat yhdessa, tietoakaan avioliitosta tai kumppanuudesta ei ole) ei ole missaan yhteydessa meihin. Jos vessapaperi on loppu (sita sailytetaan lukitun oven takana) ei Rafaelilta kysyminen hyodyta mitaan koska han vain viitoilee kysymaan Ana Marialta. Montaa sanaa en ole vaihtanut hanen kanssaan. Viikonloppuisin aamiaista emme syo samaan aikaan. Yleensa han tulee poytaan melkein valittomasti kun olen sulkenut huoneeni oven. Olen vieras heidan kodissaan.
Mainittakoon mutamat kaytannon asiat. Busseja kotiini menee kylla usein. Viimeinen lahtee noin klo 21 joten sen jalkeen patee taksi. Taksi ei ole kallis mutta viikossa kulutan helposti yli 10e takseihin. Suurin osa tutuistani asuu yliopiston lahella joten monasti jatkan sielta erikseen taksilla kotiin. Tama olisi siis kulu mita minulla ei olisi. Netin ostan nyt erikseen mutta sen hinta on osaltani 8e/kk joten se ei paljoa paina. Se mika kuitenkin monesti kukkarossani "painaa" on ruokailu. ISEP-organisaatiosta johtuen (vaihtojarjestoni) olen etukateen maksanut asumisestani ja ruokailustani. Ruokailun suhteen en kuitenkaan laheskaan kayta oikeuttani. Keskimaarin syon kotona kunnon ruokaa kolmesti viikossa, iltapalaa neljasti. Muut kerrat ostan itse ruokani. Tama johtuu myos suuresti siita etta ruokailu on tiettyyn kellonaikaan sidottu. Jos en ole kotona, en syo. Jaakaappi ei ole reviiriamme, siihen emme koske, joten en voi itse laittaa ruokaani. Viikonloppuisin aamiainen tarjoillaan klo 8. Muutaman tunnin younista huolimatta en pysty nukkumaan taman jalkeen joten olen vasynyt koko paivan. Ei siis kaiken kaikkiaan mitaan ylitsepaasematonta, mutta hairitsevaa.
Vaihtariasuntola
Jo ennen tanne lahtoani olin ajatellut etta asun puolen vuotta perheessa, puolen vuotta asuntolassa, syyteen tai saveen. Kellyn myota asiat kuitenkin muuttuivat taysin ja siksi tama pohdinta. Vaihtaritalossa on huonoja puolia enemman kuin tarpeeksi mutta samalla siina on jotain mika minua vetaa puoleensa.
Tulisin jakamaan asunnon 7 muun vaihtarin kanssa. Sen lisaksi joutuisin jakamaan huoneeni yhdysvaltalaisen tyton kanssa. Vessoja on kolme, keittio ja jaakaappi ovat isot joten sen suhteen ei ole ongelmia. Yksityisyydestani kuitenkin joutuisin luopumaan. Huoneen jakaminen toisen kanssa tarkoittaa etta kun toinen aamulla heraa tunnille, mina heraan myos. Yksityisyytta saan lahinna vessassa.
Asunto on samassa pihapiirissa kolmen muun asunnon kanssa. Niihin tulee ensi lukukaudella muuttamaan yliopiston koripallojoukkoe (alkaa kysyko miksi), tahan mennessa ne ovat olleet tyhjillaan. Mita yleiselle rauhalle tapahtuu, en tieda.
Tulen toki tutustumaan vaihtareihin vaikken asuisi talossa mutta uskon etta suhde tulee kuitenkin jaamaan etaiseksi kuten talla kaudella. Miksi tama haittaa kun minulla kuitenkin on tuttavia taalla? Siksi etta tunnen etta minun tulisi valmistella kesaani. Kesalla minulla on siis kolme kuukautta vapaana jotka aion kayttaa toivottavasti matkustellen tms. Ongelma on kuitenkin siina etta minulta puuttuu matkaseura. Luulen etta suurin motiivini muuttaa (ja samalla aarimmaisen tyhma motiivi) on loytaa naitten vaihtareitten keskuudesta joku joka koulun loputtua olisi valmis koluamaan Brasiliaa, Argentiinaa ym kanssani. Haviavan pieni todennakoisyys etta loydan jonkun mutta paahanpinttymasta on vaikea paasta eroon. Yksin voisin toki matkustaa mutta Etelaamerikka ei ole sama asia kuin Eurooppa. En tieda onko se jarkeva ajatus.
Asunto on parin korttelin paassa yliopistolta. Ennalta maksamani ruokailu jarjestyy niin ett minulle annetaan rahaa. Luulen etta paivisin kuitenkin lounastaisin lounaspaikoissa, halpaa ja hyvaa, joten aikaa en siihen uhraisi. Mita olen kuitenkin kuullut talosta on etta valilla netti patkii pahasti. Myoskin lammin vesi on ollut enemman kortilla kuin mita kotonani.
Yksi asia viela mika tuli mieleeni mutta mika merkitsee paljon on etta nyt en voi kutsua ketaan kotiini. Kotosuomessa pidan suunnattomasti teidan vierailuistanne ja haluaisin pitaa kotini avoinna taallakin. Se olisi jossain maarin mahdollista asunnossa vaikka tietysti rajana olisi muiden kunnioitus.
Muutama meista tulee mahdollisesti jaamaan asumaan asuntolaan. He ovat ihan ok tyyppeja, eivat varsinaisesti ystavia mutta varmaan siedettavia asuinkumppaneita. Siita ei kuitenkaan ole tietoa millaisia uudet tulokkaat ovat. Riittaa etta yksikin ei kunnioita muita ja hairitsee olemassaolollaan. Silloin tulen kiroamaan paatostani muuttaa kotoa missa kaikki oli hyvin. Toisaalta, tama on ainut mahdollisuuteni asua muiden nuorten kanssa mika on jotain minka haluan kokea ihan vain itsensa kokemuksen vuoksi. Jos jaan siis kotiini olen toki tyytyvainen mutta samalla mieltani tulee nakertamaan tilaisuuden menettaminen. Nyt tunnen jotenkin taipuvani asuntolan puolelle mutta aina kun naen Kellyn tunnen etten halua jattaa hanta. Arvoisat lukijat, tarvitsen siis kipeasti apuanne. Mita teen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Moi Hanna!!
Pakko kommentoida sun dilemmaa, kun kerran satuin sen lukemaan :)
Ehdotan, että menet vaihtarikämppään. Hirveästi riippuu siellä olevista ihmisistä, mutta jos Roxanna on siellä, niin se on niin ihana et sen kanssa voi jutella jos muut ahdistaa.
Kyllä sielläkin saa yksityisyyttä. Tuskin ootte koko ajan samaan aikaan kotona huonekaverisi kanssa.
Vaihtarikämpän huono puoli on se, että voi jengiytyä vaihtareiden kanssa, mutta sulla ei oo sitä ongelmaa, koska olet jo saanut muita kavereita.
Mutta muuttaako korisjoukkue pihapiiriin??? Tytöt vai pojat? Jos ne pojat muuttaa, niin voin vaikka vannoa, että saatte tekin kärsiä/nauttia bileistä, ainakin korisjoukkuella on vähän sellainen maine... Toisaalta niin on vaihtareillakin, en tiiä mikä on meininki nykyään.
Perhe on varmaan myös kiva vaihtoehto, mutta mun mielestä vaihtarikämpässä oli vaan helppo asua. Sai mennä miten huvittaa, ja kaikki on lähellä. Jo pelkästään Roxannan takia kannattaa muuttaa.
Onnea valintaan!
T: Milla
Mohoi Milla =))))
Kyllä, Roxanna on vielä ohjat käsissään ja tulee jatkamaan näin. Kaikki on kauheasti häntä kehunu!
Korisjoukkueesta en tiedä muuta ku että ne muuttaa ja ilmeisesti ne vaatii 24h valvontaa, ilmeisesti ovelle tulee istumaan joku tyyppi vuorokauden ympari ja lisaksi ne suunnittelee valvontakameroiden asentamista. Tiedä sitten miten tämä vaikuttaa heidän juhlintaintoonsa/mahdollisuuksiinsa/meihin.
Tähän mennessä vaihtarien juhlintaintoa on rajoittanut yksi amerikkalainen hyvin uskonnollinen likka, nyt siis noi ottaa ilon viimeisista viikoista täällä ilman häntä. En usko kuitenkaan että jokailtaista biletystä on luvassa, riippuen tietysti uusista. Mutta allekirjoitetaan toi, tää vaihtarit-yhteen-asumaan ei oo paras tapa, nämä siellä asuvat seurustelee melko tiiviisti keskenään eikä suuresti meksikolaisia ystäviä ole. Siksi on niin huvittavaa aina jutella yhden saksalaisen likan kanssa joka painottaa aina tilanteen tullen että hän on/oli kaverin kanssa ja että tämä kaveri on meksikolainen. Pädetään, pädetään =)
Mutta kiitos Milla tuhannesti vastauksesta. Ilmoittelen mille laidalle kallistun! Terkkuja sinne kotosuomeen!
PS. Kuulin että Jonna olisi tulossa tälle puolen valtamerta?? Hugon kännykkä sanoi itsensä irti joten en ole nähnyt häntä juurikaan..
24 h valvontaa?!!?? :D :D :D voi voi sentään...
Ennen siellä pihapiirissä asui sellainen vanhempi nainen, joka vuokrasi niitä huoneita myös meksikolaisille opiskelijoille. Ilmeisesti tämä nainen on muuttanut pois?
Joo, Jonna matkusti tänään Meksikoon pelkällä menolipulla. Se sai töitä DF:stä, mutta lomailee ekan kuukauden Pueblassa. Ehkä törmäätte siellä. Musta on niin hassua ja absurdia et sä tunnet siellä samoja ihmisiä kuin minä :)
Moro!
Pitkästä aikaa luen sun blogia ja heti tulee tosi mieleenkiintoinen kysymys eteen! =D Mullakin on muuten vähän samanlaisia ongelmia. Vaikka multa vaihtoehdot eivät olekaan niin selviä. =P
Asun tällä hetkellä 18 muun ihmisten kanssa. Onneksi minulla on ainakin oma huone, koska tykkään siitä että joskus voi vain olla itsekseen. Mutta ei oo mitään parempaa kuin se että tiedät että aina jos vaan itse haluat, niin joku on keittiössä tai joku tulee mukaan johonkin tapahtumaan, etc. Aina löytyy joku kenen kanssa matkustella tai joku joka on käynnyt jossain ja voi neuvoa sua. Olin ajatellut asua omassa kämpässä aluksi, mutta nyt olen tosi iloinen että löysin tän kämpän missä asun. Ja en oo asunut 18 ihmisen kanssa, vaan noin 30-40 ihmisen kanssa tähän mennessä, koska porukka vaihtuu koko ajan, mutta mikäs siinä aina niistä 18 ihmisistä löytyy joku (montakin) kenen kanssa tulee hyvin sopuun.
Ilo loppuu myös siinä sillä tammikuusta alkaen mun pitäisi löytää uusi koti ihan uudessa maassa. Nyt minulla on yliopistosta vaihtoehto kysyä perhekämppää ittelleni, mutta en halua sitä. Haluan joko elää yksin tai muitten opiskelijoiden kanssa. Ja miten löydän vaihtarikämpän Bogotassa kun itse oon Limassa?!? Ei aavistustakaan. =P Sen päivän ongelma.
Mutta suosittelisin kuitenkin vaihtarikämpän ennen perhettä. Sä tiedät jo millaista siellä on. Riko rutiini ja muuttaa uuteen paikkaan joka vaihtuu joka viikko! Saat sieltä paljon enemmän kuin perheestä. Aika siirtyä eteenpäin. ;)
Ei muuta, pidäs hauskaa ja mailaa mulle joskus (perkele!). =P
- Bouijueax
PS. Aika hauska että sä meinaat tulla tänne alas matkustelee ensi kesänä, kun mä itte olin ajatellut tulla sinne ylöspäin. =P Nähdäänkö siellä jossain Nicaraguan tantumalla? ;)
Moi Handeri! Joo du vet va ja kommer o säga. Haha! Du ska definitivt flytta till utiskämppän :D D hade du tänkt från början, o d e nog mycke roligare att testa olika sätt att bo.
Du ha testa att bo i familj redan, o d låter int så kiva att vara "gäst" o allt d där eftersom du ju bor där long-term! O som Boije också säger så e d roligt o bo med flera, eftersom d allti finns nån att hänga med o göra någå med. O att hitta en resekaveri e nog o lättare också i den miljön. Och visst e d synd om Kelley stannar hos familjen, men ni kan nog ännu träffas ju nån gång när ni har tid. Ja tycker int att du ska fatta såna där beslut p.g.a. nån annan, utan fatta såna beslut för dig egen skull! O du får nog många andra kaverin där hemma att prata o skratta med!
Kela nu sen i Åbo bor du igen ensam. Tro mig - man lär sig mycke om sig själv också av att bo me andra. Privacy-grejen (att du delar rum) behöver man ju int se som en nackdel heller. D här e nog enda gången i ditt liv du kommer att dela rum - ta chansen :)
Ja tycker du ska testa att bo me utisar, d låter skitskoj :)
Ja kan ju dessutom tillägga - Boije skrev int om d - att d nog ju går helt bra att leva utan stabilt varmvatten :P Boijes dusch där i Lima var nu int så där jätte-hejsan :P Dessutom e d skitroligt att dela kök o att kocka där me andra (eller ens ensam - när du nu sa att du int kan kocka där hos familjen) :)
Men hur du än bestämmer dig så blir d nog bra beslut :) Lycka till!
Lähetä kommentti