Päätös

Ennen kuin pakkaan laukkuni ja matkaan kohti Cocoyocia Moreloksen osavaltiossa missä vietän tämän viikonlopun ryhmä oikislaisia seuranani, kerron että olen päätynyt ratkaisuun. Muutan vaihtariasuntolaan. Nyt tuntuu että päätös antoi vain odottaa itseään vaikka olikin selvä. Tulen toki kaipaamaan Kellyä mutta ei poismuutto tarkoita sitä etten enää näe häntä. Hän kylläkin "joutuu" etsimään uuden asunnon itselleen (ei kuulemma halua jäädä tänne yksinään) mutta se tekee hyvää hänellekkin.

Tämän viikon ehkä suurin muutos on että silmäni ovat avautuneet jokseenkin. Nyt, reilun kolmen kuukauden seilaamisen jälkeen alan vihdoin erottaa keitä omassa mielessäni kutsun ystäviksi ja keitä kavereiksi. En ole jatkuvasti kutsumassa jokaista joka on sanonut minulle "Moi" kerran kahville vaan luotan enemmän tuntemuksiini. Hassua että se kesti näinkin kauan. Vaikuttavana tekijänä toisaalta voi olla pakottava tarve tehdä ystäviä jolloin yritän väkisin hyväksyä kaikki ihmiset ystävikseni eroista huolimatta.

Ihmiset täällä jaan oikeastaan viiteen ryhmään. Yksi ovat tuntemattomat (luonnollisesti). Sitten tulevat ihmiset joita moikkaan mutta jotka eivät vaikuta tutustumishalukkailta tai ikävästi sanottuna sen arvoisilta. Kolmantena tulevat ihmiset jotka ovat tuttuja. Heidän kanssa vaihdan muutaman sanan kun törmäämme mutta minulla ei ole heidän puhelinnumeroitaan yms. Neljännessä ryhmässä ovat henkilöt jotka ovat kavereitani. Nämä jakaantuvat kahteen alaryhmään. On heitä joiden kanssa olemme samalla aaltopituudella sen suhteen että tulemme ihan kivasti toimeen mutta sydänystäviä meistä ei tule. Molemminsuuntaisesti olemme kuitenkin yhteydessä ja ehdottelemme tekemistä. Sitten on heitä jotka tuntevat vahvempaa ystävyyttä minua kohtaan kuin minä heitä kohtaan. Heillä on kuitenkin minulle paljon annettavaa joten vaikka en aina välttämättä tunne olevani kuin kala vedessä heidän kanssaan, on heidän osoittamansa huomio minua kohtaan imartelevaa ja henkisesti parantavaa. Viimeisenä ovat sitten ihmiset jotka ovat ystäviäni täällä. Heitä ei ole montaa mutta olen hyvin onnellinen heistä. Sydänystäviäni he eivät ainakaan vielä ole mutta tunnen oloni mukavaksi heidän seurassaan ja oletan että niin myös he tuntevat seurassani.

Lisäsin taas liudan kuvia osoitteeseen vuosiamerikassa.myphotoalbum.com. Kaikissa ei ole vielä selityksiä mutta toisaalta en usko että kukaan teistä on niin uskollisesti haravoinut kuvavarantoani läpikään. Kuitenkin paremman tekemisen puutteessa ihmetelkää toki!