Elävänä kuolleitten keskellä

2.11 - Dia de los muertos eli Kuolleitten päivä. Traditio oli alunperin alkuperäisväestöltä saatu, uskottiin että kuolleet tulevat maan päälle tiettyinä päivinä kuolintapansa tai ikänsä mukaan mutta tuona päivänä tulevat kaikki. Kun espanjalaiset valloittajat tulivat, eivät he saaneet kitkettyä tuota pakanallista perinnettä joten he lisäsivät siihen uskonnollisia ominaisuuksia ja julistivat sen omakseen.

Sitten tuli 20. vuosisata ja USA:sta maailmanvalta. Nykyään Dia de los muertosia viettävät lähinnä aikuiset, nuoret taas Halloweenia. 31.10 oli siis paljon pukeutumisjuhlia ympäri kaupunkia. Seuraavat kaksi päivää nuoret potivat krapulaa.

Lauantaina menimme Huaquechulaan joka on kylä 1½h päässä Pueblasta. Siellä perheet joilta oli omainen viimeisen vuoden aikana kuollut tai perheet tai julkiset elimet jotka haluavat kunnioittaa tiettyä kuollutta, rakensivat ison kolmikerroksisen "alttarin" tai uhrinlahjan kotiinsa omistettuna tälle vainajalle. Mm. Emilio Zapatalle ja Benito Juarezille oltiin omistettu monta alttaria. Nämä kodit olivat avoinna vierailijoille. Isännille jätettiin joko hieman rahaa tai kynttilä. Taloissa mihin oltiin rakennettu tämä uhrinlahja oli myös ruokaa, perinteisesti molea, jota tarjottiin nälkäisille vierailijoille. Maksu oli vapaaehtoinen.

Tämä kerran vuodessa rakennettava tekele oheisohjelmineen maksaa paikallisten mukaan n. 1500-3000€. Osan rahasta saa tietysti lahjoitusten muodossa takaisin mutta halpaa se lysti ei silti ole. Miksi siis rakentaa tämä uhrinlahja?

Uskon mukaan kaikki kuolleet siis palaavat 2.11 takaisin. Kun he palaavat kotiinsa, on uhrinlahjalla heitä odottamassa kaikki heidän lempiasiansa. Näimme hedelmiä, olutta, makeisia, leluja ym. Vaikka kuolleet eivät pysty suoranaisesti syömään näitä, heidän sielunsa nauttii näistä antimista. Jotta vainaja löytäisi takaisin kotiinsa, ripotellaan tielle vana tietyn oranssin kukan terälehdistä. Tämä vana päättyy uhrinlahjalle. Suitsukkeen käyttö on myös olennainen osa kokonaisuutta.

Huaquechula on hyvin pieni kylä. Vuosittain siellä on ollut noin 50 "alttaria". Taloudellinen epävarmuus näkyi kuitenkin tänä vuonna. Näitä alttareita oli vain 23.

Sunnuntaina, virallisena päivänä, kävin keskustassa ja hautausmaalla. Juhlan perinne tuntuu tosiaankin pikkuhiljaa hiipuvan. Yliopistolla jutellessa yleinen mielipide oli että tämä on vain yksi vapaapäivä. Kaupungilla kaikki oli kuten ennen, ihmisiä kahvilla, ostoksilla ym. Ainoana erotuksena oli että keskustorille oltiin laitettu toistakymmentä uhrinlahjaa eri yhdistysten rakentamina. Myöskin puutarhaan oltiin viihdykemielessä laitettu luurankoja ja arkkuja.

Hautausmaalla käynti kuitenkin oli suurin yllätys. Siellä oli ihmistä kuin virtaa mutta kaikki yli 50 vuotiaita. Haudoille vietiin kimpuittain kukkasia, ruokaa, koristeita, mitä mieleen tulee. Siellä oli myös kiertäviä trubaduureja ja mariachi-kokoonpanoja jotka laulelivat iloisia melodioita vainajille ja läsnäoleville omaisille. Oli myös ihmisiä jotka toivat eväitä mukaansa ja nauttivat piknikiä haudalla.

Hautausmaan ulkopuolella oli varsinainen sirkus. Ohi menevä tie oltiin suljettu ja se oli täynnä aurinkolasimyyjiä, ruokapaikkoja, huutavia ihmisiä ja kaaosta. Meksikossa suhtautuminen kuolemaan on paljon luonnollisempi kuin meidän kulttuurissamme eikä kuolemaan suhtauduta pelonsekaisella kunnioituksella. "Markkinoilla" kulkiessani mieltäni vaivasi kuitenkin tunne yksinkertaisesti kunnioituksen puutteesta.

Harva nuori oli tehnyt mitään erityistä Halloween-juhlien jälkeen. Kun tämä sukupolvi kasvaa ja saa omia lapsia, pelkään että Dia de los muertos on vain nimi päivälle joka merkitsee ainoastaan vanhaa uskomusta, ei muuta. Maailma muuttuu ja me sen mukana, vai onko se sittenkin toisin perin?