Vaihtohöperö

Kunnioitan ja ihmettelen suuresti niitä ihmisiä jotka onnistuvat saamaan ajatuksensa järjestykseen kun jotain suurta on lähetymässä ja vielä käymään töissä samanaikaisesti. Muutama viikko sitten löysin muutamia matkaan lähteviä tavaroita. Olin töissä vielä silloin. Mm. hattuni kohtaloksi koitui jonkin sortin hajamielisyys; laitanpa paikkaan mistä varmasti löydän. Katin kontit. Koska en oleta että ikääntymisen mukanaan tuomat muistiongelmat ovat vielä kohdallani akuutteja (eikä alkoholi ole vielä huuhtonut aivojani yhtä kertaa liikaa), laitan tämän kaiken tulevan vaihtovuoteni piikkiin.

Viimeisen viikon ajan on yöpöydälläni tavallisten tuttavuuksien lisäksi ollut espanjan kielioppi, lukion Suomen historian kirja ja paperia ja kynä. Varmasti jokainen tajunnan rajamailla käy päivän tapahtumat läpi. Koska päiväni ovat olleet hyvin Meksiko-värittyneitä, pyörii Meksiko luonnollisena jatkumona ajatuksissani vielä illan viime hetkinä. Tällöin on paperista ja kynästä ollut hyötyä. Muistettavaa, hoidettavaa, postitettavaa, kopioitavaa ja soitettavaa tuntuu riittävän jokaiselle päivälle niin paljon, että silloin kun paperi on vierelläni, kaikki vailla tyydytystä jääneet tehtävät purkautuvat pimeydessä paperille.

Tämän viikon olen viettänyt kotona Porissa äidin ja pikkuveljen kanssa. Pikkuveli Mikko on 8-vuotias, tuleva tokaluokkalainen ja isosiskonsa fani. Koska seuraavaan jälleennäkemiseen on aikaa, tulee kaiken hauskan ja opettavaisen tulla hoidetuksi ennenkuin lähden. Tavanomainen leikkiminen, pelaaminen ja keskusteleminen on siis tämän ja viime viikon aikana saanut uuden sisällön. Sen lisäksi että kaikkea tehdään enemmän, useammin ja hartaammin, on myös Mikko antanut uuden merkityksen sanonnalle "seuraa kuin hai laivaa". Tehokkuuteni päiväsaikaan on osittain tästä syysta, osittain siksi ettei minulla aina ole sydäntä ajaa hyvää tarkoittaavaa pikkuveljeä pois, madaltunut huomattavasti.

Illoista on tullut tehotuntejani. Huonona puolena tässä on se, että kun yöunet väistämättä jäävät lyhykäisiksi, on oravanpyörä valmis. Minulla tosin tarkoittaa tuleva päivä marjojen poimimista, trampoliinilla hyppelyä, ruoan tekemistä ym, ei siis mitään aivoja rasittavaa. Juurikin siistä syystä kunnioitan niitä ihmisiä jotka esim. ovat lähdössä vaihtoon ja joilla on vain muutama päivä aikaa sekä henkisesti että käytännössä valmistautua tulevaan koitokseen. Työpäivät vaativat yllättävän paljon ihmiseltä ja se, että työpäivän jälkeen olisi vielä valmis ahkeroimaan ja olemaan terävä lopunkin iltaa, on raskasta jos mikä.

Minä olen siinä onnekkaassa asemassa että saan rauhassa puida asiat läpi. Rauhallisuustasoni saattaisi olla hyvin erilainen jos kylmettyisin toimistossa ilmastointilaitteen alla perjantaihin saakka. Siltikin, asiat pyörivät lähes lakkaamatta ajatuksissa ja silmissä. Tuntuu kuin minusta pikkuhiljaa on tulossa vaihtohöperö.