Iltavirkku, aamun torkku?

Väsynyt mutta onnellinen Hanna istuu jälleen tietokoneen äärellä. Viimeinen viikko alkamaisillaan. Jotta tahiminen jatkuisi huomenna energisenä, kirjoitan (teidän onneksi) lyhyesti.

Pakkaaminen on nyt virallisesti alkanut. Olohuoneen lattialla makaavat nyt levitettyinä mukaan lähtevät vaatteeni. Vaatetilanteen tajuaminen on vain huomattavasti helpompaa sillä tavalla. Viimeiset ostokset tapahtuvat tällä viikolla; salmiakkia ja sukkahousuja.

Ainut pieni murheeni tällä hetkellä on se, etten ole vieläkään kuullut isäntäperheestäni mitään. Olen saanut tietää perheeni äidin nimen, osoitteen ja sähköpostin. Ensimmäisen viestini lähetin parisen viikkoa sitten. Vastausta ei ole tullut. Onneksi hotellit Pueblassa eivät ole kalliita niinkuin eivät myöskään taksit. Jos seuraavan kahden viikon aikana en vastausta saa, yövyn sunnuntain hotellissa ja hurautan maanantaina aamulla yliopistolle laittamaan espanjankielentaitoni ensi kertaa kunnolla koetukselle.

Pienenä mielenkiintoisena asiana voin kertoa jostain minkä sain perjantaina tietää. Olin siinä uskossa että olin hukannut muuton yhteydessä tietokoneeni palautuslevyn. Levy kylläkin löytyi myöhemmin mutta olin perjantaina ehtinyt soittaa Toshiban asiakaspalveluun. Tiedustelin mahdollisuutta saada uutta palautuslevyä. Englantilainen herra toisessa päässä (kesäaikaan ei ole suomenkielistä asiakaspalvelua) kertoi että palautuslevy on varaosa. Hinta 440 €. Muuta ei tarvinne sanoa.

Uni tosiaankin painaa joten taikljhaefdzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz.............