Arvon naiset ja herrat, saanko esitellä - Hanna Pueblassa. Todellakin, tänne asti olen päässyt. Nyt hyvin syöneenä, juoneena ja nukkuneena olen raahautunut yliopistolle koneeni kanssa käyttämään Skypeä ja kirjoittamaan tänne.
New Yorkissa kaikki meni oikein hienosti. Yksin matkaavana on se etu että pääsee usein jonojen ohi tai saa (varsinkin naismatkustajana) erikoisetuisuuksia. Näin tapahtui monen monta kertaa. Viikon aikana tuli ennen kaikkea käveltyyn paljon. Ehkä kaikista hauskin asia New Yorkissa on se että et ikinä tiedä mitä seuraavan nurkan takaa löytyy. Esim. Chinatown alkoi kuin tyhjästä, yhtäkkiä kaikki kyltit olivat ensiksi kiinaksi, sitten englanniksi. Brooklynissa vietin melkein kokonaisen päivän vain kävellen ympäriinsä, alueena se oli oikein mukava. Ylivoimaisesti eniten pidin kuitenkin Greenwich Villagesta joka sijaitsee Midtownin alapuolella. Vieressä sijaitseva Soho taas oli kallis ja täynnä turisteja. Turistit, kävelkää enemmän!
Siitä myöskin pikainen maininta että suosittelen lämpimästi Big Apple Hostel-hostellia. Se sijaisee puolen korttelin päässä Times Squarelta. Itse jaoin huoneen kolmen muun kanssa - huoneet ovat sekoitettuja joten ensimmäisen kerran kun kävelin ovesta sisään oli vastassa mies pelkissä boksereissaan. Hostelli on yksinkertainen ilman turhia mukavuuksia, maksaa $45 yöltä. Kalliimpi kuin muut makuusalipaikat mutta sijainti on korvaamaton.
Mutta nyt siis itse asiaan. Olen tällä hetkellä yliopiston tietokonerakennuksessa. Kotona ei ole nettiyhteyttä mutta yliopistolla on WLAN. Yliopistolle ajaa n. 10 min bussilla. Bussi on kooltaan suurinpiirtein pakettiauton kokoinen johon minun kokoisen ihmisen ei ole suunniteltu kiipeävän sisään. Matka maksaa 35 senttiä. Kotini on ilmeisesti ihan hyvällä alueella, 20 korttelin päässä keskustasta. Perheeseen kuuluvat n. 60 vuotiaat isä ja äiti, kolme lasta ovat muuttaneet ajat sitten kotoa. Heistä kumpikaan ei ilmeisesti tee mitään joten nämä kaksi päivää äiti on lähinnä urheillut ja tehnyt ruokaa.
Yliopisto on suurin piirtein kokonaisuudessaan korttelin kokoinen. Ensimmäiset päivät täällä on ollut todella paljon ihmisiä kun paikalliset ovat kirjoittautuneet sisään. Muita vaihtareita en ole vielä nähnyt. Maanantaina "äitini", Ana Maria, toi minut bussilla yliopistolle ja haki bussilla takaisinkin että osaisin reitin. Kävin kansainvälisten asioitten toimistolla kirjoittautumassa sisään. Siellä aloin juttelemaan yhden tytön ja pojan kanssa jotka istuivat samassa pöydässä. Ilmeni että tyttö hakee tammikuussa opiskelemaan Suomeen. Tästähän ilo irtosi. He, Adriana ja Daniel, tekivät minulle sitten yhden suurimmista palveluksista mitä tällä hetkellä voin saada. He toimivat minun "tuuttoreinani". He näyttivät minulle koko kampusalueen, auttoivat minua hakemaan opiskelijakorttini, salasanani, ohjekirjani, tutustuttivat minut eri opettajiin ja olivat kuin Jumalan lahja sillä hetkellä. Tietysti Adrianalla on oma lehmä ojassa minun kanssani mutta hyvin pyyteettömästi he minua kaitsivat. Adrin isä jopa tarjosi minulle ensimmäisen katumaistiaiseni; yksinkertaistetusti se oli n. 15cm pitkä pala juustoa tikussa mikä kastettiin johonkin lettutaikinan näköiseen liemeen ja paistettiin rasvassa hetken.
Kotona syötyäni ja nukuttuani (siesta taitaa olla tämän koko viikon kova sana, pieni stressi, jännitys ja jatkuva keskittyminen vaativat veronsa) Adri ja Daniel (he siis seurustelevat) hakivat minut autolla kotoa. Menimme keskustaan missä he näyttivät vähän paikkoja. Lopuksi menimme kahvilaan istumaan ja juttelemaan kaikesta taivaan ja maan välillä. Ilmeisesti näen heidät tänäänkin. Huomenna on vuorossa Millan tuttu Minerva jolle olen tuonut suomalaista suklaata.
Ehkä päälimmäisenä yllätyksen kohteena on kuitenkin kieli. Suoraan sanottuna olen häkeltynyt kuinka hyvin osaankin espanjaa. New Yorkissa, missä espanjaa kuuli joka puolella, yritin itse välilä kaupassa sönkätä jotain heikolla tuloksella. Ja tällä kielelläkö pitäisi pärjätä? Täällä, siitä lähtien kun nousin bussiin joka vei minut Pueblaan, olen puhunut pelkästään espanjaa. Vielä ei ole tullut vastaan asiaa mitä en olisi osannut selittää niin ettei vastapuoli ymmärtäisi. Heti ensimmäisenä iltana istuimme äitini kanssa keittiön pöydän äärellä kolme tuntia vain puhuen. Välillä tuntuu että suustani putkahtaa sanoja joita en edes tiennyt osaavani. Kuinka hassua kuinka tiukan paikan tullen saavuttaa uusia korkeuksia.
Kaikki on siis tällä puolen palloa hyvin. Perjantaina tapaan toiset vaihtarit, maanantaina alkavat kurssit. Jännityksellä odottaen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
heeei hanna :) Sa ju att du sku klara dig super på spanska :D D blir så där, sen när hela kulturen är spansktalande o så så kommer man skitlätt in i d :) Ha d super! Bra att d börjat så bra!
Good for you! Vaan eikö vaihdokeilla kuulu olla ainakin alussa vähän kielivaikeuksia? Ainakin minun nuoruudessa...etc. Etc...
Heippa! Jag heter antagligen nu Pauli, hoppas att du klarar av att läsa min text ändå... :) Skit jag saknar dig, och Nina, jag har hållit på att läsa era bloggar, har börjat först nu göra d! ;( Jag e sååå glad att allt har gått bra och du njuter av allt. Hannak berättade dig ren (hörde jag) att JAG har skype du, så du måst sen ringa mig nån gång, jag har bara INGEN aning att hur den funkar! :) Till vilken adress kan man maila dig så att alla människor läser int mina privata juttun? :)
KRAM! Eevis
Lähetä kommentti