Ensiaskeleet

Viikko takana ja monta edessa (olen siis koulun koneella joten aakkoset ovat rajoitettuja). Kuinka erilaista mutta silti samanlaista kaikki on. Viime viikko kului lahinna ihmetellessa, perusjuttuja opetellessa ja ihmisiin tutustuttaessa. Kylla taalla vuoden on.

Kun lahtee kauas Suomesta kuulee usein ihmettelya siita mista uskallusta riittaa. Kerron salaisuuden. Ei tahan kauheasti rohkeutta tarvita. Se mita tarvitaan on kielitaitoa, kykya hoitaa omat asiansa, hiukan kylmapaisyytta ja aimo annos innostuneisuutta. Vaihtoon lahteminen on perusmuodossaan periaatteessa hyvin kaukana seikkailusta. Uskallusta tarvitaan ainoastaan lentokoneeseen noustessa. Muuten on hyvin pieni mahdollisuus etta jokin menee pieleen. Varsinkin taalla missa suurin osa vaihtareista asuu perheessa, on apu koko ajan lasna. Paikallinen aitini, Ana Maria, toi minut ensimmaisena paivana bussilla yliopistolle ja haki minut takaisin jotta oppisin reitin. Yliopistolla selitetaan tarvittaessa rautalangasta vaantaen mita taytyy tehda ja missa taytyy olla. Vaihto-organisaatio jolle tasta huvista maksetaan hoitaa lahes kaiken paperityon ja jarjestelemisen. Ainut mita minun taytyy tehda on tayttaa hakupaperit, hakea viisumia, ostaa lentoliput ja lahtea matkaan. Kun saavun perille on minulla asunto, ruokaa ja opiskelupaikka. Ei tama ihmeita vaadi eika suuria ponnistuksia minulta. Kunhan olen.

On syyta toki huomata etta kaikkialla vaihtoon lahteminen ei toimi samalla tavalla. Monissa maissa esim. asunto taytyy hankkia itse mika varmasti on Suomesta kasin oma lukunsa. Taalla ollaan kuitenkin hyvaksi havaittu perheisiin majoittaminen ja olen samaa mielta. Aamulla ensimmaiseksi ja illalla viimeiseksi puhun espanjaa. Syon paikallista ruokaa, itsetehtyna pitaytyisin varmasti tutuissa resepteissa enka siten saisi samassa mittakaavassa ihmetella ruokakulttuuria taalla. Minulla on jatkuvasti kaytettavissani ihminen joka on valmis vastaamaan tyhmimpiin kysymyksiini ja auttamaan kun tarve vaatii.

Syy miksi tama systeemi ei aina ole vaihto-oppilaiden suosiossa on etta osa itsenaisyydesta tietysti menee. Yolla kotiin palatessa hiippailen isantieni makuuhuoneitten ohi enka voi raahata keta tahansa huoneeseeni. Perheeni kuitenkin kunnioittaa yksityisyyttani kiitettavasti enka tunne oloani ainakaan viela ahdistuneeksi. Perheessa asuttaessa irrottaudun taysin eri tavalla suomalaisesta kulttuuristani kuin yksin asuessani. Tama on yksi tarkeimmista asioita mita talta vaihdolta haen.

Lyhyesti viime viikosta. Olen tutustunut muutamiin paikallisiin enemman tai vahemman sattuman kautta ja voin kutsua heita ystavikseni. Kaupunkiin olen tutustunut. Myonnettakoon etta ensivaikutelma kaupungista ei ollut aivan paras mahdollinen mutta se on parantunut huomattavasti viikon kuluessa. Perjantaina tapasin loput vaihtari. Strategiset tiedot ovat seuraavat: meita on 26. 2 Ranskasta, 2 Chilesta, 2 Meksikosta, 1 Itavallasta, 1 Suomesta (=mina), 10 USA:sta ja 8 Saksasta. Poikia 7, tyttoja 19. Kielitaito on monilla valitettavan huono. Perjantaina tunnin ajan puhuimme ryhmassa odotuksista ja peloista. Koska vapaa sana ei kuulunut juurikaan paadyttiin kaymaan kaikki lapi. Paussilla ulkopuolella ensimmainen asia mita yksi New Yorkilainen tytto sanoo on "I hate Spanish!". Hyva alku.

Meksikolaisista toinen opiskelee USA:ssa, toinen Tijuanissa mutta on yliopistovaihdossa taalla. He, Chilelaiset, kaksi USA:laista ja mina puhuimme pausseilla espanjaa. Muuten tapahtui vaihtareitten keskuudessa yleinen attraktio: USA:laiset keraantyivat puhumaan englantia ja saksalaiset saksaa. Saksalaisten rintama on hieman hajonnut viikonlopun aikana mutta USA:laisista en ole kuullut paljoakaan.

Lauantaina yksi saksalainen poika kutsui minut "illanviettoon" johon sattuman kautta osallistui aluksi aiotun neljan lisaksi 10 muuta. Onni oli totisesti puolellani koska minulla on tasan kahden vaihtarin puhelinnumerot ja toinen syo antibiootteja kotona talla hetkella. Menimme eraan tyypin kotiin minne lopulta paatyi 7 paikallista. Nyt voin sanoa olevani amatoori salsassa, cumbiassa, reggaetonissa ym. silla sain oikein kiitettavaa opetusta eraalta paikalliselta. Alkupaikastamme jatkoimme paikalliseen antroon=luolaan=diskoon missa koin kulttuurishokin tanssilattialla mutta siita joskus myohemmin.

Kiitos todella paljon kirjoittamistanne kommenteista. Sahkopostia saa myos kernaasti lahettaa, hotmail-osoitteen pitaisi loytya taalta sivuilta linkin takaa. Skypen kayttajanimeni on hotmail-osoitteen alkuosa. Skypen kaytto tosin talla hetkella on hieman ajoittaista mutta kuitenkin. Ilmeisesti keskiviikkona seitseman paikkeilla Suomen aikaa kirjaudun seuraavan kerran. Pitakaa huolta itsestanne!