Sosiaalisaatio

Ulkomailla opiskelu tuo varmasti pintaan kaiken sortin tunteet ennemmin tai myohemmin. Tamakin viikko, vaikka vasta puolivalissa onkin, on tuonut esiin vahan kaiken laista. Olkoon etta kaikki on erittain odotettavissa, tulee se silti kohteelle yllatyksena.

Koulu alkoi vihdoin virallisesti maanantaina. Innostuneena olen odottanut tata paivaa. Minulla on kolmen kurssin tunnit, yhteensa 5h. Luokkahuoneet on hyvin helppo loytaa silla ne ovat loogisesti talon, kerroksen ja luokkajarjestyksen mukaan numeroituja (myos kadut taalla ovat hyvin loogisesti nimetty mika auttaa eksynytta turistia - tai vaihtaria). Luokat ovat pienia ja oppilaita on 15-25. Oikeustieteita opiskelemassa ei pitkaan aikaan ole ollut ketaan vaihtaria joten yllatys on melko suuri kun astun ovesta sisaan. Tama sama tapahtuu lahes jokaisella kurssilla jonne menen ensi kerran - luokka hiljenee ja katseet seuraavat mua niin kauan kun on jotenkuten soveliasta. Muutama kysymys tulee kotimaahan ja opintoihin liittyen, muuten suhtaudutaan lahinna kummajaisena. Tama on paapiirteittan maanantain ja tiistain saldo. Fiilis niitten paivien jalkeen ei ollut aivan pilvissa, tunne oli lahinna "tatako ma teen seuraavan puolen vuotta?".

Keskiviikkona kurssit ovatkin jo samoja joita minulla on ollut viikolla ja paiva on paras tahan mennessa. Muut opiskelijat ovat paasseet alkujarkytyksen yli ja lahestyvat varovaisesti mutta kun huomaavat etten pure rentoutuvat hieman. Tama ei tietysti pade kuin muutamiin mutta naitten muutamien vaikutus minun mielialaani on huikea. Ainakin minun kohdalla maailmalla on hassu tapa toimia. Kun paivalla puhuin aitin kanssa "kaveritilanteestani" joka hieman latisti mun tunnelmia, soi puhelin ja ihminen toisessa paassa pyytaa mina syomaan lounasta. Keskiviikkona syon loppujen lopuksi kaksi kertaa "ulkona" kahden eri ryhman/ihmisen kanssa ilman etta olen tyrkyttanyt seuraani. Kuinka tilattua.

Tanaan minulla oli kolmen kurssin tunnit, kahden kurssin tunneille opettaja ei ikina tullut. Illan viimeinen kurssi oli hieman vanhempien opiskelijoiden kanssa joiden maailmaan en oikein ollut paassyt viela kiinni. Odotellessa kaytavalla muitten opiskelijoitten kanssa opettajaa joka ei koskaan tullut, alkoi juttu luistaa. En usko etta mielenkiinto olisi pysynyt ylla sita tuntia minka kaytavalla seisoimme jos en olisi ollut ns. terassa. Ajoittain aivoni toimivat kiitettavasti ja keksin nasevia kommentteja asioihin. Siella kaytavalla minulla oli tama vaihe paalla ja ellen taysin vaarin tulkinnut tilannetta, ansaitsin jonkin sortin kunnioituksen siella. Tama on ollut ehka suurin eravoittoni tahan mennessa, etta itse, omalla persoonallani, kiinnitan ihmisten huomion enka vain silla etta olen vaaleampi ja 10 cm kaikkia pitempi. Mielenkiinnolla odotan mita tulevat viikot tuovat tullessaan.