Kun lahtee uuteen maahan, uuteen kaupunkiin, on kaikki uutta ja jannaa. Huonot asiat ovat mielenkiintoisia ja niille lahinna naureskelee. Arkikin tuntuu eksoottiselta ja sita liitelee korkeuksissa.
Kun arki todella on lahtenyt kayntiin, kun pakolliset paikat on koluttu ja suurin osa ihmisista nahty kertaalleen, alkaa alamaki. Monet asiat ovat huonommin kuin kotona, taalla on vaikeaa ja tylsaa ja tyhmaa. Kukaan ei ymmarra, itsea ei kiinnosta, yleinen negatiivisten tunteiden myllerrys.
Olen ollut taalla nyt kaksi viikkoa. Tuntuu kuin olisin ollut taalla kuukauden. Ei siksi etta aika olisi kulunut niin hitaasti vaan koska niin paljon on tapahtunut etta en pysty prosessoimaan sita tosiasiaa etta se kaikki on tapahtunut niin lyhyen ajan sisalla. Nyt tunnen yliopiston, kotini, keskustan joten kuten, kurssien ihmiset, maan ja kulttuurin pintaraapaisun verran. Kaikki mita tasta eteenpain tulee vastaan on luultavasti vain tietojeni ja tuntemuksieni syventamista. Uutta ja jannittavaa ei tule samassa maarin.
Uskon kylla etta minulla on kaikki edellytykset viihtya taalla hyvin mutta eri asia on tajuanko sen itse.Taalla olo on ollut janna sekoitus turismia ja kotiutumista. Tunnen kotiutuneeni melko hyvin tanne mutta kunnianhimoni aktiviteettien osalta on turistin tasoa. Toisin sanoen, haluan hyodyntaa joka ikisen sekunnin jonka taalla vietan. Esim. sunnuntaina palattuani kotiin 9h reissun jalkeen harkitsin vakavasti viela soittavani jollekkin tuttavalle. Lopulta fyysinen vasymykseni vei voiton mutta mielessani painiskelin paatokseni kanssa. Nahtavaksi jaa koska pystyn luopumaan turistista itsessani ja vain olemaan, elamaan normaalia elamaa jolloin joka ikinen paiva, joka ikinen hetki, ei tarvitse olla tekemista.
Luulen etta oma kuherruskuutauteni kestaa tasan niin kauan kuin minulla on tekemista 6 paivana viikossa. Jos loydan itseni viikonloppuna ilman tekemista ja ilman seuraa, joudun vastakkain oman "kunnianhimoni" kanssa. Se myoskin luultavasti tulee olemaan yksi kaannekohdista sen suhteen mita tama vuosi tuo tullessaan.
Oman persoonani suhteen olen onnellinen kahdesta asiasta; etta olen positiivinen ja etta en ole kovin tempperamenttinen. Positiivisuuteni on kehittynyt viimeisten vuosien aikana ja auttaa kummasti tilanteessa kuin tilanteessa. Suosittelen lampimasti. Tempperamenttisuuteen taas liittyy se etta vahvat tunteet tavoittavat minut harvoin. Vaikka silla on seka hyvat etta huonot puolensa, on se taalla vain plussaa koska en usko vajoavani masennuksen allokkoon vaikka asiat menisivatkin huonosti.
Taman tekstin motiivina ei suinkaan ole oma huono oloni tai surullisuuteni. Painvastoin, kaikki menee oikein hyvin - mutta juurikin siita syysta mietin mita tapahtuu kun asiat eivat mene hyvin. Olen nyt kuherruskuukauteni puolessa valissa joten jos maailmani seuraisi kalenteria, olisi minulla kahden viikon paasta erilainen aani kellossa.
Aurinkoisia terveisia!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
IHKUA! Soot hengis!:) Oon pohtinukki et miten sää voit...Mut onneks tolleen hannamaisen filosooffisesti :P MEGAHALI!
Hehe, känner igen det att varje sekund ska leva ut som om det var den sista. Hade precis samma sak i början, men efter att ha varit här några veckor, kommit in i rutiner och framförallt: fått en massa skolarbete på halsen varken hinner eller orkar jag leta efter allt möjligt nytt att göra. :)
Men egentligen tycker jag bättre om att hela tiden vilja hitta på saker, då upplever man ju så mycket mer! Ha det gott!
Vitsi va du skriver livligt, e du helt säker på att du vill bli jurist? ;) Försök nu ändå nån gång vila, du kommer int att klara dig hela året dår med den där takten, min veckas största grej e att jag har börjat läsa på en roman! No ei nyt kai, men sköt om dig! -Eevis
Moi Hanna :)
Kiva att du trivs iaf. Joo, ja känner helt igen känslorna du har (vissa iaf) o ja tror att d e d som blir d mest positiva för alla med ett utbytesår - att man faktiskt lär sig vara med sig själv, helt o hållet, och att man lär känna sig själv :) O turista måst man ju nog i någon mån :) D e också helt bäst att ha massor att göra i början så att man int funderar så mycke på att "shit, ska ja va här ensam ett helt år" - då kommer man långsammare in i d där o hinner vänja sig vid att leva ett "vanligt" liv där :)
Hoppas du fortsätter att trivas gumman! kramar
Heippa Hanna,
ihanaa kuulla, että viihdyt noin hyvin. Tietenkään kaikki ei voi olla ikuisesti uutta ja ihanaa mutta ei se varsinainen alakulo kaikkia koske.Elämä muuttuu arjeksi jossain vaiheessa mutta se nyt ei itsessään ole paha asia. Jos alakulo iskee, keskity niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Itsellä se oli aikoinaan koulu ja ystävät-niiden avulla positiivisuus säilyi. Sitten kun olet ollut pari kuukautta siellä, huomaat ketkä ovat oikeasti kiinnostuneita sinusta kun uutuudenviehätys on kadonnut.
t:Maaria
Lähetä kommentti