Kehityskulku

Julistan itseni liittyneeksi ylpeiden 22-vuotiaiden joukkioon. Ilmeisesti suurinpiirtein tässä iässä naisia alkaa ahdistaa. Vielä ei ikä onneksi ala vähenemään. Oikeastaan muutos 21-vuotiaasta 22-vuotiaaksi ei ole mitenkään iso loikkaus. Sen sijaan ero 22 ja 23 ikävuoden välillä on huikea. Ennustan siis että tämä on viimeinen kerta kun syntymäpäiväni ei ahdista minua. Skål sille.

Päätin pitää syntymäpäiväkutsut jonne kutsuisin ne ihmiset joiden kanssa olen puhunut enemmän kuin yhden lauseen. Maanantaina ja tiistaina juoksin pää kolmantena jalkana etsien juhlapaikkaa koulutuntien välillä. Keskustassa olisi ollut yksi "salonki" joka olisi ollut todella hyvä mutta vuorka oli 100€ ja koska en halua periä sisäänpääsymaksua kuten esim. eräs yhdysvaltalainen tyttö, päädyin La Doña nimiseen baariin korttelin päästä yliopistolta.

La Doña ei ole niitä kauneimpia paikkoja mutta sen omistaa vanhempi pariskunta joka oli hyvin avulias. Lisäksi baari oli juuri sopivan kokoinen. Sain tuoda omat kakkuni ja jopa hieman alkoholipitoista juomaan, paikka suljettiin vain minun juhlaani varten eikä minun tarvinnut maksaa huvista mitään. Melko hyvä diili, sanoisinko.

Vapaa perjantaini menikin sitten keittiössä häärätessä. Torstaina harhailin 2½h Chedrauissa joka on paikallinen Citymarket. Löysin suurinpiirtein kaiken mitä hainkin vaikka esim. liivatejauheen käyttäminen hieman jännitti etukäteen. Halusin tarjota vierailleni maistiaisia Suomesta ja maltoin tuhlata salmiakkivarastoni tätä juhlaa varten koska isäni saapuu tänne 18.10 ja raahaa mukanasa kaikkea mitä virallisesti tänne ei saisi tuoda, elintarvikkeita siis.

Menuni oli siis seuraavanlainen: 3 juustokakkua mangokuorrutteella, bravuurini; kaksi satsia korvapuusteja, leivinjauhe ja kardemumma tulivat Suomesta mukanani; salmiakkikarkkeja; itse tehtyä "salmaria" johon karkkien puutteesta johtuen sekotin seka lakritsaleja että fishermans friendsejä; hapankorppuja ja voita; jellyshotteja ja sipsejä. Kakku ja korvapuustit tekivät kauppansa kyllä. Salmari sai ensiksi hieman ristiriitaisen vastaanoton mutta lopulta oli erotettavissa tietyt ihmiset jotka siihen tykästyivät ja jotka sitten tulivat valittelemaan minulle etteivät tajunneet sen olleen niin vahvaa.. Voi parat, suomalainen shottikulttuuri voi koitua kohtaloksi. Salmiakkikarkkeja näykittiin varovasti, yleinen mielipide oli että ne olivat hyvin vahvoja ja erikoisia, niitä sain kaataa pussiin takaisin. Hyytelön luvatussa maassa (sitä täällä on kaikkialla, aina ja joka paikassa) jellyshot jostain syystä oli tuntematon käsite, sitä ihmiteltiin ja ihasteltiin suuresti.

Olin tiistaina printannut kutsulappuja mitä jakelin tutuille. Laitoin kutsuun pyynnön että minulle lähetettäisiin sähköposti tai tekstiviesti jos on tulossa ja jos tuo kavereita. Kaiken kaikkiaan sain vahvistuksen 7 ihmiseltä joista 3 ei tullutkaan.. Mutta, myönnettäköön että olin positiivisesti yllättynyt illasta. Läheskään kaikki kutsutut eivät tulleet ja jotkut lähtivät melko aikaisin, ensi viikko on melko koepainotteinen monilla kuten myös minulla mutta syntymäpäivät ensiksi! Ilman että minulla olisi mitään käsitystä oikeasta ihmismäärästä, sanoisin että 70-80 ihmistä hyvinkin oli paikalla. Yleensä kun lähden ulos tunnen pari kolme ihmistä baarissa tms. Nyt kuitenkin tunsin lähes kaikki ainakin ulkonäöltä (ystävieni ystäviä siis). Tunne oli hyvin outo, kun kuljeskelin ympäriinsä oli paljon ihmisiä jotka yhtäkkiä halasivat minua takaapäin, jotka ryhmässä huusivat nimeäni, jotka halusivat tanssia kanssani. Kuningatar yhden illan.

Musiikin puolesta olin hieman hätää kärsimässä koska baarin musiikkitarjonta oli hieman rajoittunut ja oma musiikkivalikoimani ei sisällä kovinkaan tanssittavaa musiikkia. Luojalle kiitos erään ystäväni poikaystävä joka tekee satunnaisesti keikkaa DJ:nä, oli tuonut tietokoneensa mukanaan ja syntymäpäivälahjana minulle soitti musiikkia parin tunnin ajan. Pelastus, kerta kaikkiaan.

Täällä siis musiikki ja tanssiminen on hyvin tärkeä osa juhlaa. Yksi suurimmista syistä positiiviseen yllättymiseeni juontuu ehdottomasti meksikolaisista. Suomessa jos olisin järjestänyt vastaavanlaisen juhlan, ihmiset olisivat ensiksi vuoranneet kaikki tuolit, sitten seinämät, heittäneet kakut naamariin, tyhjentäneet tylsistyneen näköisenä pari olutpulloa ennen muualle lähtöä. Eilen olin suorastaan hurmaantunut ihmisten avoimuudesta. Virallisesti juhlat alkoivat klo 20, ensimmäiset saapuivat 20.30, klo 21 kukaan ei istunut. Koko illan ihmiset tanssivat joko paikoillaan tai oikein avarammassa tilassa salsaa tms. Ihmiset puhuivat tuntemattomien kanssa, lauloivat yhdessä ja pitivät hauskaa ilman kuningas Alkoholin välitöntä läsnäoloa. Ihmiset ovat se mistä Meksikosta pidän ehkä eniten. Pidän tästä avoimuudesta, läheisyydestä, sosiaalisuudesta. Ottakaa toki huomioon että sekä Suomen että Meksikon kuvaukset ovat hyvin kärjistettyjä mutta valitettavasti näen suomalaiset täällä ollessani hyvin sulkeutuneina ja varautuneina. Välimatka muokkaa muistoja, pahoittelen.

Puoli kahden aikoihin lähdimme viimeisten kanssa La Previa nimiseen yökerhoon jonne osa oli lähtenyt jo hetkeä aikaisempaa. La Previa on yökerho joka pahojen kielien mukaan on suosittu ainoastaan koska siellä alkoholi on halpaa. Syy ja seuraus, illan aikana jälleen lensi muutama lintunen ulos siemenlaudalta. Muutenkin paikka oli hyvin hyvin hyvin täynnä, toi aivan liian paljon mieleen Suomen uutisissa mainitun yökerhotapaturman Mexico Cityssä (yökerhossa oli ollut paljon porukkaa, poliisi teki ratsian, ihmiset yrittivät äkkiä päästä pois, muutama tallaantui kuoliaaksi). Huvittavaa oli että viimeiset kappaleet perinteisen musiikin sijaan olivatkin kovinta konemusiikkia mikä varmisti että muistit vielä kotonakin missä olit ollut.

Summa summarum, nautin syntymäpäiväjuhlistani. Kun kello löi kaksitoista ja päivä vaihtui viidenteen lokakuuta, kaikki paikalla olleet ihmiset lauloivat minulle perinteisen onnittelulaulun joka on paljon pitempi kuin meidän "Paljon onnea vaan". Ehkä mukavinta oli että ihmiset oma-aloitteisesti lähetyivät minua. Halailin, tanssin, juttelin, nautin. Olin huomion keskipisteenä minä oli hieman hassua. Minä neljä vuotta sitten ei olisi ollut siinä tilanteessa. Nämä viimeiset vuodet ovat kuitenkin tehneet minusta sosiaalisemman, hauskemman, itsevarmemman. Nyt poimin hedelmiä.

Kiitos teille muistamisesta. Olitte ajatuksissani korvapuusteja leipoessani ja Don Huonoja kuunnellessani. Lämpimiä halauksia!