Vinkkipankki

Monilla blogeilla mitä olen lukenut on viihdearvonsa lisäksi ollut myös ns. tietoarvoa. Ne ovat sisältäneet Marttamaiseen tyyliin vinkkejä kodin siivoamisesta, internetlinkkejä, ruokaohjeita ym. Tulevana vaihto-opiskelijana olen mielenkiinnolla lukenut myös muiden ihmisten vaihtokokemuksista. Tätä kautta olen saanut myös korvaamattomia vinkkejä. Viimeisimpänä voin mainita Austraaliassa tällä hetkellä oleilevan Saran vinkin siitä että adapterin lisäksi kannattaa ottaa myöskin jakaja mukaan. Onni onnettomuudessa, häneltä se jäi, minä tajuan (kiitos hänen) ottaa sen mukaani. Tack Sara!

Yhdistys- ja organisaatiotaholta tulevat vinkit taasen ovat olleet valitettavan yksipuolisia. Viisumit mainitaan moneen otteeseen kuin myös se että kohdemaahan kannattaa tutustua etukäteen ja että kulttuurishokki on jokatapauksessa tiedossa. Kiitos, tämä asia on tullut jo selväksi. Mutta entä sen jälkeen kun lentoliput on ostettu, viisumiin painettu sormenjäljet ja matkashekit hankittu?

Yksi asia mitä olen kaivannut on jonkinlainen lista asioista mitään vaihtoon lähtijät ovat mukaansa ottaneet ja mitä he ovat havainneet hyödyttömiksi vuoden aikana. Luonnollisesti keskustelujen kautta näitä asioita on tullut eteen mutta systemaattinen lista olisi silti mieluinen. Vaikka jokaisella ovat ne henkilökohtaiset tavaransa, vähenisi jonkun tärkeän tavaran unohtamisen pelko puoleen jos olisi jokin puolivalmis lista mistä tarkistaa. Tälläisen listan olen itselleni tehnyt tavallisia matkoja varten ja se on osoittautunut hyvinkin arvokkaaksi. Koska vaihtarivuotta koskevaa tavaralistaa ei kuitenkaan ole löytynyt, teen sellaisen siis itse. Kasa huoneeni lattialla koostuen Meksikoon lähtevistä tavaroista leviää laavan lailla. Erottelen sen pakkaamisvaiheessa.

On eräs toinenkin asia, mikä mieltäni painaa, mutta siinä voin olla vain vinkin antajan asemassa. Kun vaihtopaikkaa hakee, tulee (ainakin ISEP:in kanssa) varsinaisten hakukaavakkeitten lisäksi täyttää kurssilista missä siis lukevat kurssit mitä aion ulkomailla suorittaa ja mitä ne vastaavat Suomessa. Varsinkin Suomeen tulevilla vaihtareilla tämä parhaassa tapauksessa toimii erinomaisesti; oppiaineesta riippuen luentojen määrä ei ole päätä huimaava joten lukujärjestyksen saa melko helposti toimimaan.

Meksiko on asia erikseen. Kuten sanoin, yliopistossa opiskeleminen muistuttaa suuresti Suomen lukion käyntiä. Kurssien lukujärjestykset tulevat oppilaiden tietoon vasta kesän keskivaiheilla. Mikäli olisin kuin tavallinen meksikolainen opiskelija joka kävisi samat pakolliset kurssit luokkatovereittensa kanssa, ei ongelmia olisi. Mutta, minä taas valitsen kurssin sieltä, toisen täältä, joiden lukujärjestysten ei ole edes tarkoitus olla toistensa kanssa harmoniassa. Syy ja seuraus, alunperin valitsemani kurssit ovat täydellisellä törmäyslinjalla toistensa kanssa. Tämä tarkoittaa siis sitä että saan alkaa alusta tekemään kurssivalintoja ja hyväksyttämään niitä professoreilla jotka kaikki ovat kesälomalla tällä hetkellä. Toisin sanoen, teen saman työn kahteen kertaan. Tämä uskoakseni pätee melko hyvin kaikkii Latinalaisen Amerikan maihin. Ensimmäisen yrityksen onnistumisprosentti taitaa olla hyvin lähellä nollaa.

Vaikkakin tämän vinkin arvo on lähinnä keskustelua edistävä sillä vaihtoehtoa ei ole, on ääneni jälleen kerran kuultu. Te bloggaajat, arvon kolleegat, jotka olette jaksaneet tahia loppuun asti, toimikaa tiedon välittäjinä, sillä teille on suotu siihen mahdollisuus. Aamen.